EU himmailee ongelmien kanssa

Viestit Kreikan finanssikriisin näkymistä eivät rohkaise. Velkasuhde on edelleen 180 prosenttia, kolminkertainen Emun sallimaan.

Rakenteelliset uudistukset etenevät maassa hitaasti, jos lainkaan. Kasvu on velka huomioon ottaen liian hidasta.

Työttömyys on reilusti yli 20 prosenttia. Ja perusylijäämä – mikä ei huomioi velkaa ja sen hoitokustannuksia – on aivan liian pieni.

Frankfurter Allgemeine Zeitung -lehden tuoreen asiantuntija-arvion mukaan Kreikan selviytymisen näkymä on ylivoimaisesti huonompi kuin missään viimeisen vuosisadan kuluessa koetussa vähänkin merkittävämmän maan finanssikriisissä, 1930-luvun laman jälki mukaan lukien.

Kesään mennessä Kreikan pitäisi saada kolmannesta tukipaketista 7–8 miljardia euroa. IMF:n ja euromaiden näkemykset rahan myöntämisen ehdoista ovat erilaiset.

Huolet eivät rajoitu kuitenkaan vain Kreikkaan.

Italian julkinen velka on yli 133 prosenttia ja Portugalin noin 120 prosenttia. Lisäksi Portugalin pankkien tilanne on kriisiytymässä. Syvällä kyntää edelleen myös Kypros.

Koko euron traumaa kuvaa nyt tosiasia, että kituliaaseen kasvuun euroalue selviytyy nyt edes jotenkin Euroopan keskuspankin (EKP) rahkeilla. Se on ostanut markkinoilta eurovaltioiden velkapapereita noin 1500 miljardilla eurolla.

EKP siis tosiasiassa, vaikkakin jälkimarkkinoiden kautta, rahoittaa eurovaltioita. Alun alkaen tämä ei kuulunut lainkaan keskuspankin tehtäviin, korkeintaan marginaalisiin sellaisiin.

Kun pääjohtaja Mario Draghi julisti euron ikuiseksi asiaksi, EKP lunastaa lupausta kasvavilla euromaiden velkojen ostoilla. Viimeisin asetettu ostokatto, 33 prosenttia, on lähestymässä. EKP:n on jo tänään useiden euromaiden ylivoimaisesti suurin velkoja!

Mutta eihän hätä ole tämän näköinen koko euro-alueella. Näin voisi sanoa katsomalla Saksan talouden tunnuslukuja. Sen kansantalouden ylijäämä oli viime vuonna 8,7 prosenttia bkt:stä, eli lähes 300 miljardia euroa maan noin 3100 miljardin euron kansantuotteesta. Julkisen talouden ylijäämä oli sekin viime vuonna lähes 25 miljardia euroa.

Euroalue on jakautunut kahtia. Saksa on valtava ylijäämätalous. Euron kurssi on ollut sille aivan liian heikko.

Saksan kanssa samassa valuutassa tarpoessaan muut euromaat ovat jähmettyneet liki pysyvästi alijäämätalouksiksi, Suomi mukaan lukien.

Eihän tällainen ole toimiva yhteisvaluutta-alue.

Tällä hetkellä vain Saksa on erityisen huolissaan euroalueen tilanteesta. Eikä ihme. Sen Target-epätasapaino on valtava. Jos euroalue hajoaisi, se olisi Saksalle kallis juttu.

Vaikeudet löytää Kreikan ongelmiin todellisia ratkaisuja kertoo nyt siitä nalkista, mihin euromaat ovat ajautuneet.

IMF toivoo pohjimmiltaan, että euromaat ”armahtavat” pahiten sairasta eli Kreikkaa. Se taas olisi ”taivaan lahja” useissa euromaissa vaaleihinsa valmistautuville euroa vastustaville populistisille puolueille. Tätä euromaiden johtajat Angela Merkelin vedossa pelkäävät. Ei sellainen olisi helppoa Suomellekaan. Vielä suurempi lahja olisi se, jos brexitin jatkoksi yksi euromaa joutuisi jättämään rahaliiton.

Muut euromaat yrittävätkin nyt kovistella Kreikkaa täyttämään kolmannen apupaketin ehdot mahdollisimman tarkkaan, jotta apupaketin nyörit voisivat avautua.

Kovin vaikeaa ei ole ennustaa miten asia ratkeaa.

Kreikalle myönnetään kesällä lisämiljardit ilman suurempia itkuja. Näin menetellen suurin lasku Kreikasta ei realisoidu, kun maa ei joudu konkurssiin ja velat eivät realisoidu. Samalla toisaalta varmistuu se, ettei Kreikka kykene velkojaan koskaan maksamaan.

Veikkaukseni on, että elleivät populistit voita vaaleja, integraation syventämistä kannattavat voimat astuvat EVM:n Klaus Reglingin tavoin esiin ja vaativat sitä ratkaisuksi euron ongelmien voittamiseksi.

Kirjoittaja on eduskunnan I varapuhemies ja keskustan kansanedustaja.