Onko eduskunta rikki?
Valiokuntien työmäärä puhuttaa jälleen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuuluu eduskunnan työllistetyimpien valiokuntien joukkoon ja tämänkin syksyn aikana sille on annettu suuri määrä lakiehdotuksia – osa ilmeisesti viime metreillä.
Eduskunnassa onkin tehty ehdotus yhden uuden valiokunnan perustamisesta, jolle annettaisiin osa sosiaali- ja terveysvaliokunnan töistä (varapuhemies Risikko).
Pidän tätä väärään suuntaan menevänä esityksenä. Pitäisi löytää 17 kansanedustaja, jotka tulisivat valiokunnan jäseneksi, vaikka monilla heistä olisi jo entuudestaan kaksi valiokuntaa. Samaan aikaan on vaikea istua kahdessa kokouksessa.
1990-luvun alun jälkeen eduskuntaan on perustettu kolme uutta valiokuntaa ja lisäksi EU-jäsenyyden myötä suuri valiokunta on muuttunut muodollisuudesta erittäin työllistäväksi valiokunnaksi 25 jäsenelleen.
Valiokuntien kokousajat on jaettu eduskunnan lukujärjestyksessä aamupäivä- ja iltapäivävaliokuntiin siten, että ne loppuvat iltapäivällä alkavaan täysistuntoon mennessä. Yksittäisellä valiokunnalla on noin kaksi tuntia kokousaikaa päivässä. Monet valiokunnat kokoontuvat yli 100 kertaa vuodessa.
Valiokuntien määrän kasvettua jotkut edustajat ovat jo nyt kolmen valiokunnan jäseniä ja ajalliset päällekkäisyydet rasittavat. Edustajilla on muitakin velvollisuuksia kuin valiokuntien kokoukset. Siksi on arkipäivää, että varajäseniä kuulutetaan päätösvallan saamiseksi kokouksiin.
Valiokuntien määrän lisäämisen sijasta olis järkevämpää hakea mallia, jossa edustaja kuuluisi pääsääntöisesti vain yhteen valiokuntaan ja se valiokunta saisi käyttöönsä ajan aamusta täysistuntoon asti.
Valiokuntien vastuu lakien säästämisessä on valtavan suuri. Siksi valiokuntajärjestelmän olisi toimittava hyvin. Järjestelmän rinnalla myös poliittisen kulttuurin olisi toimittava. Siihen ei kuulu se, että hallituksen puolelta vähätellään opposition ja sen edustajien oikeutta puhua ja tehdä edistyksiä. Valta ja sen tunne helposti vääristävät ajattelua, ja silloin unohtuu se, että yleensä oppositiosta nousee uusia vallanpitäjiä.
Jokaisella vaalikaudella on kulminaatiopisteitä, joista muutos alkaa. Tämän kauden osalta vahvin käännekohta on juuri nyt nähtävissä.
Näin nytkin käy. Tärkeisiin terveyttä koskeviin palveluihin liittyy ihmisten turvallisuudentunne. Sen heikentäminen on yksi poliittisia mannerlaattoja vahvimmin järisyttävistä tekijöistä.
Kasvukeskuksia edustavat edustajat ja puolueet kokevat ehkä olevansa turvassa tältä järistykseltä, mutta siellä, missä turvallsuudentunnetta heikennetään, siellä muutos on nyt lähtenyt liikkeelle. Ja sitä ei enää voi peruuttaa.
Jokaisella vaalikaudella on kulminaatiopisteitä, joista muutos alkaa. Tämän kauden osalta vahvin käännekohta on juuri nyt nähtävissä.
Kansalaiset omistavat julkisen vallan. Heillä on oikeus kamppailla palvelujensa puolesta – erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella, jossa ei ole korvaavia yksityisiä palveluja.