Jos myönteistä suhtautumista on – se pitää osata hyödyntää!
Uutissuomalainen julkaisi äskettäin uusimman mielipidekyselynsä tulokset. Tällä kertaa tiedusteltiin sitä, mitä puoluetta vastaaja äänestäisi kaikkein viimeiseksi.
Perussuomalaisia äänestäisi kyselyn mukaan viimeisenä 42 prosenttia suomalaisista. Vasemmistoliitto olisi viimeinen vaihtoehto 19 prosentille ja vihreät 12 prosentille suomalaisia. Keskustaa ei sen sijaan asettanut viimeiseksi vaihtoehdoksi kukaan. Keskusta osalta tulos oli pyöreä nolla.
Tällaisten kyselyjen suurin arvo on viihdearvo. Niille ei pidä panna turhan suurta painoa. RKP:ta, SDP:ta ja Liike Nytiäkin äänestäisi kyselyn mukaan viimeisenä vain kolme prosenttia.
Huomioon pitää ottaa sekin, että kokonaistuloksen virhemarginaali oli kyselyssä 3,1 prosenttiyksikköä suuntaansa.
Vaikka otos ei olisi tuhatta henkilöä enempää, jotakin tällaiset gallupit kertovat kuitenkin. Apulaisprofessori Hanna Wass Helsingin yliopistosta arvioi Uutissuomalaiselle, että tulokset heijastavat yhä keskeisemmäksi nousevaa tunneperäistä polarisaatiota puoluearvoissa.
Tällä hän viittaa siihen, että äänestäjät eivät vain kannata omaa puoluettaan vaan tuntevat kasvavaa vastenmielisyyttä tiettyjä toisia puolueita ja näiden kannattajia kohtaan. Näppituntumalta tuntuu, että Wassin tulkintaan sisältää vähintäänkin totuuden siemenen.
Antipatiaulottuvuus on varmasti voimistunut politiikassa sitä mukaa, kun ääri- ja laitaoikeistolainen arvomaailma on tullut perussuomalaisten myötä mukaan politiikkaan. Perussuomalaisten toiminta kuluvalla hallituskaudella on saanut varmasti sapen nousemaan monen äänestäjän kurkkuun.
Keskustalle pyöreä nolla on periaatteessa joko hyvä tulos tai huono tulos. Pahimmassa tapauksessa se voi vihjata siitä, että keskustaa ei enää noteerata samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tai siitä, että sitä ei ehkä koeta enää yhtä tärkeäksi puolueeksi, kuin aikaisemmin. Tai jopa siitä, että sen olemassaoloa ei ole kyselyyn vastattaessa edes muistettu.
Unohtamista tukee se, että nykyisin viestinnän kautta kansalaiselle syntyvä kuva politiikan kentästä on kaksijakoinen. Poliittinen viestintä keskittyy toisaalta laita- ja muiden oikeistolaisten ja toisaalta vasemmistolaisten näkemysten esittelyyn. Keskustaa ei nähdä mediassa samalla tavalla poliittista kenttää jäsentävänä tekijänä.
Myönteisesti ajatellen kyselyn tulos voi vihjata myös siitä, että poliittiseen keskustaan sijoittuva ajattelu ja Suomen Keskusta r.p. puolueena koetaan tällä hetkellä rakentavaksi ja asialliseksi politiikan vaihtoehdoksi.
Saattaahan kyselyn tulos kertoa jopa siitä, että perussuomalainen politikointi on herättämässä kansalaisissa laajamittaista kaipuuta poliittiselle keskustalle rakentavan politiikanteon perään. Jopa niin, että yhä useampi suomalainen olisi valmis valitsemaan maahan laajalle poliittiselle keskustalle rakennetun hallituksen.
”Laaja poliittinen keskusta” tarkoittaa tässä yhteydessä tekoälyä lainaten ”poliittista tilaa tai aatetta, joka sijoittuu vasemmiston ja oikeiston väliin. Se edustaa yleensä maltillisuutta, kompromisseja ja tasapainoa julkisen vallan ja vapaan markkinatalouden välillä”.
Pieninä palasina politiikan tantereelle tuodut hyvätkin ratkaisuehdotukset hukkuvat ääripäiden kiistelyn alle.
Tietoisesti tai tiedostamattaan poliittisesti maltillisiksi ja rakentaviksi itsensä tuntevia henkilöitä on myös muiden puolueiden kuin Suomen Keskusta rp:n äänestäjissä. Itse asiassa suurin osa suomalaisista on varmasti järkeviä ja asiallisia kansalaisia. Heistä keskustan pitäisi osata ottaa paremmin koppi.
Keskustan mahdollisuus on yhä siinä, että se pystyy kokoamaan yhteen maltilliset poliittiset voimat sekä omaa kannatustaan kasvattamalla että yhteistyötä rakentamalla.
Pelkästään ampumalla politiikan nuolia estradille tämä asia ei etene. Pieninä palasina politiikan tantereelle tuodut hyvätkin ratkaisuehdotukset hukkuvat ääripäiden kiistelyn alle. Ne eivät pääse mukaan keskusteluun vaan ne jätetään mielellään keskustelun ulkopuolelle ja unohduksiin.
Siksi keskusteluun tarvitaan koko poliittista kenttää jäsentävät jäntevät isommat raamit.
Tässä katsannossa hämmästyttää edelleen se, että Suomen Keskusta ei puhu painavammin ja voimakkaammin poliittisesta keskustasta, johon se kuuluu. Ei, vaikka juuri tietoisuuden levittämisen poliittisesta kentän kolmijaosta luulisi olevan yksi sen tärkeimmistä tehtävistä.
On syytä uskoa, että poliittisen keskustan – ja Suomen Keskusta rp:n vahva esilletuominen sen ytimenä – voisi antaa hyvän mahdollisuuden kutsua monia rakentavaa, maltillista ja sivistynyttä politiikantekoa kannattavia kansalaisia mukaan tekemään yhteistyöhön perustuvaa politiikkaa.
Jos myönteistä suhtautumista on – se pitää osata hyödyntää!