Talouden Nobel myönnettiin keskustalaiselle talousajattelulle
Taloustieteen Nobel-palkinto 2024 myönnettiin käytännössä keskustalaiselle talousajattelulle.
Turkkilais-amerikkalainen Daron Acemoglu ja kaksi muuta palkinnon saajaa ovat tutkineet valtioiden talouskehityksen erojen syitä. Kuten OP:n päästrategi Jussi Hyöty vapaasti siteeraten sanoo: ajatuksena on, että sivistys, luonnon ymmärtäminen, kulttuuri ja solidaarisuus ovat keskeisiä taloudellisen kehityksen lähteitä.
Eikä tämä havainto ole puhdasta teoriaa, vaan vertailujen ja kokemusperäisen tutkimuksen tulos. Ohimennen sanoen, saman havainnon on tehnyt parikymmentä vuotta sitten Nobel-palkinnon saanut Douglass C. North.
Kysymys ei ole pelkästään siitä, että demokraattisesti toimivat maat vaurastuvat. Demokratiassa jokainen kansalainen saa arvostetuksi tulemisen kokemuksia ja tuottaa kykyjensä mukaisesti hyvää yhteiseen käyttöön.
Demokratiat ovat lisäksi sitoutuneita vallan kolmijako-oppiin ja siten ne rakenteellisesti estävät korruption ja torjuvat oikeudettoman vallankäytön, yksinvaltaiset johtajat ja yksinvaltaiset puolueet.
Olennaisinta kuitenkin on, että demokraattisissa maissa parlamentit luovat instituutioita, jotka talouden sisäisinä rakenteina parantavat markkinatalouden toimintaa.
Hyvät instituutiot voivat myös olla historian tai olosuhteiden tuottamia tapoja tai yhteistoimintasääntöjä. Filosofisesti voimme sanoa, että hyvä instituutio ilmaisee itsessään jonkun arvon, joka ei joudu kaupankäynnin kohteeksi, vaan ohjaa arvona markkinoiden toimintaa.
Tällaisia ovat esimerkiksi: mahdollisimman laajalle hajautettu omistus, progressiivinen verotus, osuustoiminta, keskinäiset yhtiöt, asunto-osakeyhtiöt, kuntien itsehallinto, kilpailuvirasto, takavuosien kehitysaluerahasto, YLE, valtion liikelaitokset aloilla, joilla vallitsee luonnollinen monopoli…
Suomessakin lakiin kirjattuja instituutioita on satoja. Sellainen on itse idea ”laista maan rakentajana”. Ja vielä päälle kansanomainen tapaoikeus: talkooperinne, urheilu- ja metsästysseurat tai vaikkapa se, että koko kylä kasvattaa.
”Markkinatalous” ei kerro terminä yhtään mitään.
Olen aina ihmetellyt, miksi keskustalaisilla on talousajattelussaan niin huono itsetunto verrattuna kokoomuslaisiin. Luulenpa sanovani totuuden, kun ilmaisen asian niin, että keskustalaiset olettavat omaavansa kokoomuksen kanssa saman ”markkinatalousmyönteisen” talousajattelun ja että puoluevalinnan perustelut tulevat muista seikoista.
Tämä on harhaa, ajattelun laiskuutta. Mikään ei olisi hienompaa, kuin että tässä kohtaa käsitteet selvenisivät.
Keskustalainen talousajattelu on puitetaloutta. Demokraattinen valtio luon puitteet (= instituutioita), joiden sisällä yritykset voivat toimia vapaasti. Puitteet ovat kuin urheilussa lajisäännöt.
Puitetalous-ajatuksen ja termin omaksui Johannes Virolainen ruotsalaiselta taloustieteilijältä ja kansanpuolueen johtajalta Bertil Ohlinilta. Termi on oikea, mutta ei ole lyönyt itseään läpi.
Totuus on se, että ”markkinatalous” ei kerro terminä yhtään mitään. Se on juuri näiden Nobel-palkittujen väite.
Markkinat toimivat instituutioiden kautta, yhteiskuntaan upotettuina. Puhdasta markkinaa ilman sitä kehystävää instituutiota ei ole. Kaikki talous on aina puitetaloutta.
Kapitalismi on pääoman, kapitaalin etujensa mukaiseksi väärentämää markkinataloutta. Keskustalaisen talousajattelun ydin tulisi olla instituutioiden ymmärtämisessä ja uusien instituutioiden kehittämisessä. Tällainen on vire taloustieteen huipullakin.