Kun maailmat eivät kohtaa
Tämän viikon sosiaalipoliittisesta kohusta vastasi kansanedustaja Susanna Koski esiintymisellään maanantain A-studion Kuplat-sarjassa.
Hän tapasi pitkäaikaistyöttömän ja terveytensä kanssa kamppailevan yksinhuoltajaäidin, Anna-Maija Tikkasen – ja loppu on, jos ei historiaa, niin ainakin pala politiikan kollektiivista muistia.
Kosken lähes täydellinen empatian ja myötäelämisen puute huokuivat esiintymisestä niin, että vähän karaistuneempiakin hirvitti kotisohvalla.
Kosken mukaan työttömyys on lisäarvon tuottamisen puutetta.
Hänen heittonsa siitä, että onhan meillä kaikilla rajoitteita, tulee ilman muuta olemaan elämään jäävä sitaatti, jolla muistutetaan kokoomuspoliitikon ja poliittisen oikeiston ylenkatseesta kansalaisten huoliin ja murheisiin.
Samaan kokoomuspoliitikkojen sitaattijonoon menevät Alexander Stubbin ”sori siitä” ja Helsingin kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajan Harry Bogomoloffin ”ilman järkevän tuntuista syytä”, jonka hän töräytti maailmalle kommentoidessaan kolmen ”balkanintumman” miehen liikkumista Kulosaaressa.
Yhteiskunnallinen päätöksenteko on viime kädessä kuitenkin tahdon asia.
Muutaman vuoden takainen sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty osoitti vahvaa kuplautumista ja maailmojen kohtaamattomuutta vuonna 2014 todetessaan, että kuka Suomessa nyt alle 2600 euroa tienaa.
Tuolloin suomalaisten yleisin palkkataso oli alle tuon 2600 euron. Varsinkin julkisilla ja yksityisillä palvelualoilla työskentelevät naiset jäävät keskimäärin reilustikin alle tuon palkkatason.
Rätyä muistutettiin silloin tästä todellisuudesta keräämällä ja luovuttamalla hänelle muutama sata tavallisen palkansaajan palkkakuittia.
Nämä yksittäisten poliitikkojen yskäisyt kohottavat kulmia ja saavat kylmät väreet kulkemaan monen kansalaisen selkäpiissä.
Maan hallitus toteuttaa kuitenkin tätä maailmojen kohtaamattomuuden politiikkaa. Ministerit puhuvat yhteisistä talkoista ja samassa veneessä olemisesta, mutta todellisuus ja päätökset ovat muuta.
Kun maahan puuhattiin pakkolaeilla palkanalennuksia, niin isokenkäisille tehtiin vieno ehdotus vapaaehtoisesta palkanalennuksesta. Kun työttömiä patistetaan töihin toimeentulon leikkaamisen uhalla, yrittäjille annettiin verohelpotus yrittäjävähennyksen muodossa.
Muutoinkin politiikan sisältövalikko vaikuttaa muodostuvan siten, että hyväosaisia kannustetaan porkkanoilla ja vähäosaisia kepeillä.
Aivan kuin he olisivat kaksi eri ihmisryhmää, joiden käyttäytymisen peruslähtökohtakin on erilainen. Ei siis ihme, että maailmat eivät kohtaa, kun ihmiskuva ja koko käsitys ihmisten motivoinnista ja kannustamisesta on lähtökohtaisesti täysin päinvastainen.
Kun tämän oikeistopolitiikan päälle liimataan vielä ei-ideologinen maailmanselitys siitä, että vaihtoehtoja ei ole, niin ei ihme, että ihmiset vieraantuvat politiikasta ja yhteiskunnasta.
Maailmat eriytyvät ja yhteiskunta säröilee. Siihen meillä yhteiskuntana ei mielestäni kuitenkaan ole varaa, ja pystymme parempaan.
Yhteiskunnallinen päätöksenteko on viime kädessä kuitenkin tahdon asia.