Lukijalta: Datakeskukset nostavat sähkön hintaa – ellei Suomi toimi ajoissa
Investointien vähyys on yksi Suomen talousahdingon juurisyistä. Investoinnit synnyttävät työtä, alihankintaa ja verotuloja. Yleensä taloudet menestyvät siellä, missä investointeja tehdään rohkeasti ja järkevästi. Tässä kilpailussa Suomi ei ole viime vuosina loistanut.
Viime aikoina datakeskusyritysten kiinnostus Suomea kohtaan on kuitenkin kasvanut. Syyt ovat selviä: viileä ilmasto, luotettava ja puhdas sähköverkko, vakaa yhteiskunta, kantava kallioperä sekä selkeä ja suhteellisen kevyt sääntely. Lisäksi datakeskusten hukkalämpö voidaan hyödyntää kaukolämmössä.
Kaikki tämä kuulostaa lupaavalta, mutta kokonaisuutta on syytä tarkastella myös kriittisesti.
Ensimmäinen kysymys, johon pitäisi saada suora vastaus datakeskusten rakentajilta, on se, miksi Suomeen kannattaa investoida juuri nyt.
Yrityksillä on omat ekonominsa ja laskelmansa, mutta ne eivät välttämättä kerro koko kuvaa. Suomen kannattaa ymmärtää, mitä he tavoittelevat ja millaisia riskejä he näkevät.
Toinen, ehkä tärkein kysymys koskee sähkön riittävyyttä ja hintaa. Jos edes puolet suunnitelluista datakeskushankkeista toteutuu, niiden sähkönkulutus on valtava.
Datakeskukset ovat valmiita maksamaan sähköstä enemmänkin, mutta kestävätkö suomalaiset yritykset ja kotitaloudet sen seuraukset? Kun kulutus ylittää tuotannon, hinta nousee ja muut maksavat.
Datakeskukset toimivat 24/7. Ne tarvitsevat sähköä myös tammikuun pakkasilla, kun aurinko ei paista ja tuulivoima ei tuota. On syytä kysyä, mistä sähkö otetaan silloin – ja kuka sen maksaa.
Kolmas kysymys liittyy lainsäädäntöön ja turvallisuuteen. Amerikkalaiset ja kiinalaiset datakeskukset toimivat usein oman maansa lakien mukaan, myös ulkomailla. Miten tämä vaikuttaa Suomen kansalliseen turvallisuuteen, kriittisiin palveluihin ja datasuvereniteettiin? Tätä ei voi ohittaa olankohautuksella.
Fyysisten tehtaiden rakennusluvissa on vaatimukset päästöraportoinnista. Vastaavasti datakeskuksille tulisi asettaa vaatimuksia dataturvallisuusraportoinneista, jotta ne eivät toimi kyberuhkien välineinä.
Tarvitsemme kokonaiskuvan siitä, miten datakeskukset vaikuttavat paikalliseen talouteen, energiajärjestelmään ja julkiseen talouteen.
Datakeskusten pysyvä työllisyysvaikutus on rajallinen, ne eivät juuri synnytä laajoja alihankintaverkostoja, ja ne voivat lisätä sekä sähkön kulutuspiikkejä että siirtomaksuja. Alennetun sähköveron vaikutus on syytä myös arvioida.
Näihin kysymyksiin on löydettävä vastaukset, jotta Suomi voi sekä houkutella investointeja että minimoida niihin liittyvät haitat. Datakeskusten kohdalla tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että meidän on nopeasti lisättävä sähköntuotanto- ja siirtokapasiteettia. Muuten datakeskusten tuoma hyöty voi kääntyä koko maan tappioksi.
Datakeskukset tuovat investointeja, verotuloja ja teknologiaosaamista. Ne tukevat tekoälyn, pilvipalveluiden ja datatalouden kehitystä. Ne voivat myös toimia osana sähköjärjestelmän joustoja. Mutta hyödyt toteutuvat vain, jos perusta on kunnossa.
Siksi datakeskusyrityksille tulee asettaa selkeä vaatimus varavoimasta, kuten monissa maissa jo tehdään. Tämä loisi työtä suomalaisille yrityksille, kuten Wärtsilälle, ja ennen kaikkea vahvistaisi Suomen energiajärjestelmän kestävyyttä. Suomi tarvitsee investointeja, mutta Suomi tarvitsee myös viisautta niiden ohjaamisessa.
Antti Roine
Ulvila
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/