Autuaita ovat rauhantekijät
Kristillisen maailman juhlan, joulun, lähestyminen palautti mieleen vuorisaarnan vanhan viisauden: Autuaita ovat rauhantekijät.
Maailma totisesti tarvitsee rauhanrakentajia, jotka hakevat oikeudenmukaisia ja kestäviä ratkaisuja sotien lopettamiseen.
Keskustelut Venäjän hyökkäyssodan lopettamiseksi Ukrainassa käynnistyivät Yhdysvaltojen johdolla. Yhdysvaltojen ensimmäinen luonnos rauhansuunnitelmaksi suosi hyökkääjää, Ukraina oli keskusteluissa ohitettu eikä Euroopalla ollut roolia.
Siltä pohjalta ei ollut edellytyksiä rakentaa kestävää ratkaisua.
Varsin kummallisesta neuvottelutaktiikasta huolimatta on Yhdysvaltain hallinnolle annettava tunnustus siitä, että he saivat keskustelut liikkeelle.
Eurooppa on onneksi ryhdistäytynyt. Euroopan suurten maiden, Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan, myötävaikutuksella käydyt keskustelut ovat vahvistaneet Ukrainan asemaa ja rakentaneet oikeudenmukaista polkua rauhalle Ukrainaan.
Berliinissä käytyjen neuvottelujen tuloksena pöydällä on suunnitelma, joka mahdollistaisi vahvan tuen Ukrainan asevoimille, loisi Ukrainalle Naton viidettä artiklaa vastaavat turvatakuut ja tukisi Ukrainan jälleenrakentamista.
Maat, jotka ovat muutenkin tukeneet Ukrainaa muita enemmän, eivät voi jäädä jatkossa enää häviävälle kannalle.
Eurooppa-neuvosto pääsi lopulta sopuun 90 miljardin tuesta Ukrainalle, mikä varmistaa Ukrainan rahoitustarpeet seuraavan kahden vuoden aikana. Yhteisvelkaan päätynyt ratkaisu voitti valitettavasti kannan, jonka mukaan rahoituksen olisi pitänyt perustua Venäjän jäädytettyjen varojen käyttöön.
Suomi, Saksa, Pohjoismaat ja Baltian maat sekä Puola ja Hollanti joutuivat antamaan periksi yhteisvelan hyväksymiselle. Maat, jotka ovat muutenkin tukeneet Ukrainaa muita enemmän, eivät voi jäädä jatkossa enää häviävälle kannalle.
EU-maiden, jotka suojaavat unionin itäistä sivustaa, panostavat puolustukseensa ja tukevat Ukrainaa, on saatava seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä muita enemmän, sillä ne ovat kantaneet suurinta vastuuta maanosamme turvallisuudesta.
Ukrainan rauhantunnusteluissa vaikeat kysymykset ovat jäljellä. Alueisiin liittyvistä kysymyksistä voivat päättää vain ukrainalaiset itse.
Nähtäväksi jää onko Venäjä ollenkaan valmis keskusteluihin ja voiko ylipäätään raskaisiin sotarikoksiin syyllistyneen maan hallinnon kanssa käydä aitoja neuvotteluja ja sopia asioista niin, että sopimukset pitäisivät.
Kokemukset eivät lupaa hyvää. Neuvostoliiton hajotessa Ukraina luopui ydinaseista ja sai Budapestin muistiossa vuonna 1994 turvallisuustakuut alueellisen koskemattomuuden ja suvereniteetin puolesta. Venäjä rikkoi sopimusta.
Diplomatiaan kuuluu kuitenkin se, että keskustelukumppaneina ovat myös he, joiden kanssa olemme eniten eri mieltä ja joihin voimme vähiten luottaa.
Eurooppa ei voi alistua kansainvälistä oikeutta rikkovien suurvaltojen pelinappulaksi. Jotta Eurooppa voi olla yhä vaikutusvaltaisempi diplomatian toimija, on sen takana oltava sotilaallista voimaa.
Euroopan unionista on yhdessä eurooppalaisten liittolaisten kanssa tehtävä sotilaallisesti kyvykäs suurvaltatoimija.
Vahva, toimintakykyinen ja yhtenäisempi Eurooppa on paras tae rauhanrakentamiselle ja maailmanrauhalle.