Ukrainan EU-jäsenyys – pitkä matka, pienet askeleet
Ukrainan EU-jäsenyydelle on väläytelty mahdollisuutta jo vuoden 2030 aikana. Tavoite on varsin kunnianhimoinen, kun ottaa huomioon maan tämänhetkisen tilanteen.
Venäjän raakalaismainen hyökkäyssota jatkuu edelleen, Ukraina taistelee itsenäisyytensä ja alueidensa puolesta ja samalla raivaa tietä kohti EU-jäsenyyden vaatimukset täyttävää tilaa, jotta pääsisi liittymään unioniin mahdollisimman nopeasti.
Valitettavasti viime viikolla paljastuneet korruptioskandaalit ylimpien päättäjien ja viranhaltijoiden osalta osoittavat, että matka EU-jäsenyyteen on edelleen pitkä.
Hallinnon järjestelyn ja korruption kitkemisen lisäksi toinen merkittävä asia on EU:n ja Ukrainan maataloussektorien yhteensovittaminen. Ukraina on tunnettu maailman vilja-aittana, joka tuottaa viljaa erityisesti Afrikan maille, huolehtien näin siis koko maailman ja köyhimpienkin alueiden ruokaturvasta.
Maatalouden käyttöön on valjastettu noin 70 prosenttia maan pinta-alasta ja tilat ovat suomalaiseen ja eurooppalaiseen mittakaavaan katsottuna mammuttimaisia.
Näin ollen Ukrainan EU-jäsenyydellä olisi todella merkittäviä vaikutuksia EU:n maatalousmarkkinoille.
Asiassa on toki sekä haasteita että mahdollisuuksia ja siksi on tärkeää arvioida, millä keinoilla EU:n ja Ukrainan maataloussektorien yhteensovittaminen pitäisi tehdä.
Ensinnäkin, EU:n tuotantovaatimukset ovat eurooppalaisten viljelijöiden suurin huoli. On selvää, että Ukrainan tuotanto ei vielä vastaa EU:n asettamia tuotantovaatimuksia, mutta viljelijät ovat sitoutuneet toimeenpanemaan ne.
Muutos ei tosin tapahdu yhdessä yössä ja Ukrainan maatalous tarvitsee vielä paljon aikaa ja resursseja saavuttaakseen normit. Ei saa käydä tilannetta, jossa epäreilu kilpailuasetelma aiheuttaa markkinahäiriöitä. Maataloussektorin integroimisen voisi tehdä vaiheittain.
Toiseksi, maailman ruokaturva. Ukrainalaiset ovat vahvasti sitoutuneet siihen, että viljan vienti suuntautuisi edelleen EU:n ulkopuolelle. Tarkoitus ei olisikaan investoida EU-markkinoille tuottamiseen, mutta yhteisillä sisämarkkinoilla on silti pelattava samoilla säännöillä.
On hyvä muistaa, että EU on edelleen valkuaistuotannon osalta kaukana omavaraisuudesta. Ukrainan tuotanto, erityisesti rehuvalkuaisen osalta, voisi vahvistaa EU:n valkuaisomavaraisuutta.
Maataloussektorin yhteensovittaminen on tehtävissä, mutta suurempi huoli on maan sisäisessä järjestäytymisessä. Korruptioskandaalin jälkipyykkiä tullaan pesemään vielä pitkään ja olisikin järkevää, että presidentti Zelenskyi mahdollistaisi EU:n korruptionvastaisten viranomaisten toiminnan Ukrainassa.
Näin saisimme todellista tietoa tilanteesta, ja EU voisi avustaa paikallisia toimijoita korruption kitkemisessä ja EU-jäsenyyden kriteerien täyttämisessä.