Lukijalta: "Lännettyminen" on tuhonnut Suomen taloutta ja "murentanut" turvallisuuttamme
Iltalehden julkaisemassa Vieraskynässään Henri Vanhanen kirjoittaa, että terve talous on myös sotilaallisen turvallisuutemme perusta:
”Totuus on lopulta yksinkertainen. Jos taloutemme perusta murenee samaan aikaan kun geopoliittinen ympäristö kiristyy, murentuu myös maanpuolustuksen selkäranka.
Valtion maksukyky on osa uskottavaa maanpuolustusta. Taloudelliset puskurit eivät ole turhaa säästämistä, vaan rauhan hinta. Maanpuolustuksen tärkein edellytys on lopulta terve valtion kassa.”
Henri Vanhanen on vuonna 1993 syntynyt valtiotieteiden maisteri ja väitöskirjatutkija. Vuonna 2025 hän toimi europarlamentaarikko Mika Aaltolan (kok.) avustajana.
Tiedotusvälineissä Vanhasta käytetään nykyään usein ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijana.
Kirjoituksessaan Henri Vanhanen on oikeassa. Terve talous on todellakin myös sotilaallisen turvallisuutemme perusta.
Tämä olisi pitänyt muistaa, kun talouteemme liittyviä perusratkaisuja aikanaan tehtiin. Nyt ja tulevaisuudessa olisi toimittava viisaammin.
Taloutemme perusratkaisuja käsittelin äskettäin blogissani, jonka kirjoitin nähtyäni Kansallisteatterissa Esa Leskisen näytelmän Toinen tasavalta.
Leskinen oli MTV:n haastattelussa kiittänyt Urho Kekkosta siitä, että hän oli ”lännettänyt” Suomea viemällä meidät läntisiin järjestöihin, kuten Pohjoismaiden neuvoston jäseneksi ja liitännäisjäseneksi EFTA:aan sekä solmimalla vapaakauppasopimuksen EEC:n kanssa.
Neuvostoliitto näitä ratkaisuja vastusti, mutta Kekkosen johdolla päätökset saatiin aikaan.
Omassa kielenkäytössäni en ole luonnehtinut Urho Kekkosen politiikkaa ”lännettymiseksi”. Hän puolusti Suomen itsenäisyyttä ja maamme kansallisia etuja.
Sanan ”lännettyminen” toi yleiseen kielenkäyttöön Unto Hämäläinen, joka kirjoitti vuonna 1998 ilmestyneen teoksensa Lännettymisen lyhyt historia.
”Lännettäjät” ovat halunneet ideologisin ja turvallisuuspoliittisin perustein viedä Suomen kaikkiin läntisiin järjestöihin, myös Natoon.
”Lännettyminen” alkoi Mauno Koiviston toisella presidenttikaudella. ”Vahvan markan” politiikallaan Suomi ryhtyi silloin valmistautumaan 1990-luvulla toteutuneisiin jäsenyyksiinsä Euroopan unionissa ja euroalueessa.
”Vahvan markan” politiikka johti 1990-luvun alussa meidät tähänastisen historiamme syvimpään lamaan. Siitä alkoi julkisen taloutemme raskas velkaantuminen.
Euroopan unioniin haluttiin liittyä, vaikka olimme vuoden 1994 alussa jo päässeet EU:n sisämarkkinoille Euroopan talousalueen (ETA) kautta.
Kun kansan enemmistö oli syksyllä 1994 kääntymässä EU-jäsenyyttä vastaan, otettiin Unto Hämäläisen mukaan käyttöön turvallisuuspoliittinen kortti, ja tiedotusvälineissä kansaa alettiin pelotella Venäjällä.
Tasavallan presidentti Martti Ahtisaarikin perusteli jäsenyyttä turvallisuudella.
Jälkikäteen Ahtisaari on kertonut, että hän olisi eronnut presidentin tehtävästä, jos enemmistö olisi kansanäänestyksessä torjunut EU-jäsenyyden. Euroalueeseen liittymistäkin Ahtisaari perusteli turvallisuuspolitiikalla.
EU-jäsenyys on tullut meille kalliiksi. Olemme menettäneet itsenäisyytemme mm. maatalous- ja ympäristöpolitiikassa, ja joutuneet tukemaan muiden jäsenmaiden taloutta. Jäsenyyden tärkeimmät edut olimme saaneet jo ETA-sopimuksen kautta.
Jäsenyys euroalueessa on johtanut lähes kahden vuosikymmenen mittaiseen lamaan ja valtion raskaaseen velkaantumiseen.
”Lännettymisen” huippu oli se, että Suomi luopui puolueettomuusasemastaan ja liittyi sotilasliitto Naton jäseneksi.
Jäseneksi päästäkseen Suomi alkoi antaa Ukrainalla mittavaa taloudellista ja muuta tukea, myös tappavaa aseistusta. Maamme on kannattanut kovimpia pakotteita Venäjää vastaan ja on toteuttanut niitä tiukimmin.
Suomi on kärsinyt pakotteista ja Venäjän asettamista vastapakotteista enemmän kuin mikään muu maa.
Nato-jäsenyydenkin taloudellinen hinta on mittava.
Nato-laskujaan Suomi maksaa tilanteessa, jossa valtiontaloutemme on pahasti ylivelkaantunut ja olemme joutuneet EU:n tarkkailuluokalle.
Muihin valtion menoihin on toteutettu kipeitä leikkauksia, ja seuraavalla vaalikaudella ne jatkuvat.
Entä turvallisuus? Lisäsikö ”lännettyminen” turvallisuuttamme?
Ennen Nato-jäsenyyden hakemista sekä tasavallan presidentti että puolustusvoimain komentaja totesivat, että Suomeen ei kohdistunut mitään sotilaallista uhkaa, eikä sellaista ollut näköpiirissäkään.
Jäsenyysprosessin aikana ja liittymisen jälkeenkin on sanottu, että Venäjä saattaisi koetella Naton yhtenäisyyttä käyttämällä sotilaallista voimaa jotakin jäsenmaata kohtaan. Tässä yhteydessä Suomikin on mainittu.
Mielipidemittauksen mukaan vain ”alle puolet suomalaisista luottaa Naton tuomaan turvaan”.
Lännettymisratkaisut – jäsenyytemme EU:ssa, euroalueessa ja Natossa – ovat tuhonneet talouttamme.
Kuten Henri Vanhanen vieraskynässään kirjoittaa, taloutemme murentuessa murentuu myös maanpuolustuksemme selkäranka.
Nyt ja tulevaisuudessa on toimittava viisaammin.
On ryhdyttävä jälleen puolustamaan Suomen itsenäisyyttä ja kansallisia etuja.
Paavo Väyrynen
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/
Kirjoitusta korjattu 23.2. klo 15.08: Henri Vanhanen toimi Mika Aaltolan avustajana vuonna 2025, ei tällä hetkellä, kuten tekstissä alun perin luki.