Sosiaalinen omatunto kehiin, keskusta
Köyhän asia ja ihmisyysaate. Sanat, jotka keskustalaisten puheissa toistuvat usein omien joukoissa. Sanat, jotka on lausuttu jo puolueen historiassa, mutta huutavat tulla kuulluksi myös tänä päivänä.
Kokoomuksen johtama hallitus on kylmää kyytiä monelle pienituloiselle. Perussuomalaisten arvoista on heinäkuun aikana nähty kunnolla karu ja kolkko puoli.
On kyse arvoista ja periaatteista. On totta, että yhteiskuntaa voidaan mitata sillä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Heitä, jotka eivät pysty oikeuksiaan yhtä väkevästi puolustamaan.
Kestävyyden mittaristossa puhumme sosiaalisesta ulottuvuudesta. Tätä linjaa kaipaan lisää keskustaan. Talouden kestävyydestä olemme tottuneita puhumaan, ja kaikkien puolueiden on kannettava vastuu ekologisesta kestävyydestä.
Sosiaalinen kestävyys on tie, jota keskipuolueen ei kannata jättää kulkematta.
Keskustan vaihtoehto hallitusvastuuta kantaville oikeistopuolueille tai opposition vasemmistopuolueille ei voi kuitenkaan olla vain reaktiivinen.
Sosiaalinen omatuntomme on osin ollut kadoksissa 2010-luvun keskustajohtoisessa politiikassa. Sipilän hallituksen perustulokokeilu oli hyvä toimi, mutta lopulta aika tyynesti puoluejohdossa toisteltiin ainoastaan kokeilun lopputuloksen vähäisiä työllisyysvaikutuksia.
Samaan aikaan perustuloa saaneiden tyytyväisyys elämään kuitenkin nousi, kuten myös kokemus psyykkisestä hyvinvoinnista laajemmin. Perustuloa saaneissa lapsiperheissä työllisyysvaikutuksia todettiin.
Kun tuolloin nuorkeskustassa vaadimme perustuloajattelua vahvemmin puolueen linjaksi, tuli vastaan jopa väitteitä, että nuoret eivät vielä ymmärrä politiikan realiteetteja.
Tässä kannatuskuopassa seisoessa mietin, että puolueeseen saisi mahtua enemmänkin kaikenikäisten idealismia. Ei puolueelle synny kirkastettuja ja mukaansatempaavia tavoitteita tulevaisuudelle ilman kykyä unelmoida ja keskustella yhdessä erilaisista näkemyksistä.
Kaikkea ei voi saada, mutta tulevaisuusvision uupuessa ei saa politiikan pöydissä mitään.
Keskustalla on mahdollisuus vahvistaa sosiaalista kestävyyttä koko Suomessa, kun vain niin itse päätämme.
Uskon kuitenkin edelleen, että keskustalaisessa tasa-arvon, sivistyksen ja ahkeruuden toteuttamisessa on tarttumapintaa.
On kyse laajasti eriarvoisuuden ehkäisystä: maksuttomasta koulutuksesta, nuorten pahoinvointiin puuttumisesta, esteettömyyden ja saavutettavuuden huomioimisesta, ihmisoikeuksien toteuttamisesta, yksinäisyyden torjunnasta, asunnottomuuden vähentämisestä ja vähemmistöjen oikeuksien ajamisesta.
On kyse työllisyydestä, yrittäjien jaksamisesta sekä perheiden hyvinvoinnista.
Erilaisten ihmisten yhteenkuuluvuutta tarvitaan. Keskustalla on mahdollisuus vahvistaa sosiaalista kestävyyttä koko Suomessa, kun vain niin itse päätämme.
Omalla linjalla erotumme oikeistohallituksesta ja vasemmisto-oppositiosta.