Niukkuudenkin aikana pitää osata unelmoida
Vuoden alussa on tapana summata mennyttä ja toivoa tulevalta. Viime vuosien uutisia kelatessa arkisto tuntuu valitettavan synkältä. Sotia, ihmisoikeusloukkauksia, talouden taantumaa. Epätoivoa, saadaanko ilmastonlämpenemistä pysäytettyä edes 1,5 asteeseen?
Vaikka tehtävämme ihmiskuntana on etsiä ratkaisuja maamme ja maapallomme haasteisiin, pysähdyin pohtimaan, osaanko palauttaa mieleeni toivoa tuoneita, ihmisen arjen kokoisia uutisia? Mikä oli aihe, joka ilahdutti ja antoi toivoa tulevaan?
Välähdyksen unelmaa suomalaisille tarjoili marraskuun lopussa Suomen Lähijunat oy. Yhtiö kertoi ostaneensa VR:ltä 11 vanhaa lähijunaa, joilla on tarkoitus liikennöidä jo vuonna 2025. Samalla se julkisti karttakuvan, jossa mahdollisia lähijunaliikennereittejä on kaavailtu ympäri Suomen.
Selvää on, että tuo junamäärä ei vielä siihen riitä. Uutinen oli kuitenkin minusta kiinnostava erityisesti sen antaman toivon takia. Se maalasi kuvan, missä julkiset liikenneyhteydet voivat olla paremmat lähitulevaisuudessa koko Suomessa.
Tuo uutinen toimii mielestäni politikoille esimerkkinä visionäärisuudesta. Rohkenevatko poliittiset puolueet ja vallankäyttäjät unelmoida 2020-luvun Suomessa tarpeeksi vai jäämmekö jumiin ajankohtaisiin kriiseihin ja järjestelmiin liiaksikin?
Seuratessani uutisen vastaanottoa ihmiset iloitsivat, mutta vallankammarit suhtautuivat uutiseen penseämmin.
Lähijunauutisen vastaanotto vahvistaa omaa käsitystäni, että helposti tällaiseen sorrumme. Seuratessani uutisen vastaanottoa ihmiset iloitsivat, mutta vallankammarit suhtautuivat uutiseen penseämmin.
Esimerkiksi muutama itäsuomalainen kunta reagoi voivottelemalla, että kunhan ei lisäkustannuksia tule kunnan kukkarolle. Pyöräytin silmiäni, sillä kyse on mielestäni juuri kuntien elinvoiman vahvistamisesta ja työikäisen väestön kiinnittymistä kotiseudulle. Matkailun mahdollisuuksista puhumattakaan.
Pelkkää unelmahöttöä ei tietenkään voida tarjoilla. Unelmat tarvitsevat suunnitelmat ja rahoituksen toteutuakseen.
Liikenneratkaisuissa perusinfran on oltava kunnossa, mikä palvelee myös elinkeinoelämän tarpeita. Itäisen Suomen osalta esimerkiksi rengasreitti Kuopion, Joensuun ja Pieksämäen välillä ei toteudu ennen kuin saamme raiteillemme paremman välityskyvyn. Tarvitsemme lisää kaksoisraiteita ja perusparannuksia raideosuuksille.
Ongelma on käsissämme jo nykyisen tavara-, raaka-aine- ja henkilöliikenteen osalta, kun nykyraiteille ei oikein enempää vuoroja mahdu.
Istun tätä blogia kirjoittaessani tuttuun tapaan junassa. Talviset maisemat vaihtuvat uuden vuoden juhlintaan matkatessa.
VR:n sovellus kertoi, että kuluneena vuonna matkustin junalla 153 tuntia ja 54 minuuttia. Päivissä mitattuna mittariin raksutti siis lähes viikko junamatkustamista.
Toivottavasti nuo minuutit voisivat karttua vielä elinaikanani myös itäsuomalaisesta lähijunaliikenteestä.