Mitähän se Siperia vielä opettaakaan?
Siperia opettaa, sanoo paljon lainattu sananlasku.
Energia-asioissa se on Eurooppaa opettanut niin, että maakaasu on ympäristöystävällinen polttoaine.
Suomessa Siperia on opettanut ydinvoiman vastustajia, tietäjääkin. Vihreät, jotka ovat kahdesti lähteneet ydinvoiman rakentamisen takia hallituksesta, ovat kääntäneet kelkkansa. Ilmastosyistä.
Sitä tietäjä odottaa, opettaakohan Siperia vielä vesivoima-asioissakin?
Erittäin edullista ilmastoystävällistä energiantuotantoahan se on. Ympäristöä kyllä vesivoiman rakentaminen muuttaa. Mutta niin tekee kaikki, mihin ihminen tarttuu.
Sitä tietäjä vain, että jos palataan hiilen polttoonkin, niin eikö vesivoima olisi kuitenkin parempi, ainakin ilmastosyistä?
Mieleen tulee, että kaksikin suurta allashanketta on lukittu lailla hyllylle. Entä rakennettujen vesistöjen altaiden säännöstelyrajojen maltillinen korotus? Tai pumppuvoimalat, joiden vesivarastot täytetään halvalla yösähköllä ja tyhjennetään korkean kulutuksen aikana?
Tietäjäkin kannattaa tuulivoimaa. Mutta kun ei tuule, tuulivoimalat eivät tuota sähköä, oli niitä kuinka paljon tahansa.
Ja sähköä on huono varastoida – paitsi yhdellä tavalla.
Siitä Fortum kertoo sivuillaan näin:
”Jos haluaisimme varastoida saman määrän energiaa akkuihin kuin mitä meillä on varastoituneena Kemijoen altaassa (Kemijärvessä), tarvitsisimme noin 200 000 merikontin kokoista akkua.”
Miettikäämme sitä.