Muuttuva työelämä tarvitsee tekoja
Suomen menestys on perustunut korkeaan osaamiseen ja ahkeraan työntekoon, mutta työelämä on muuttunut. Yhdellä tutkinnolla ei enää pärjää koko 40 vuoden työuraa.
Ratkaisuna muuttuvan työelämän tarpeisiin pidetään jatkuvaa, koko työuran läpi tapahtuvaa oppimista.
Sitra julkaisi 7. helmikuuta Kohti osaamisen aikaa -raportin, jossa esitellään 30 yhteiskunnallisen toimijan yhteinen tahtotila elinikäisen oppimisen Suomesta.
Tarvitsemme kuitenkin toimivan mallin ja rahoituksen, jotta puheesta päästään tekoihin. Rahoitusvastuun tulisi jakautua työntekijälle, työnantajalle ja valtiolle. Vastuu, etenkin jos se edellyttää kustannuksiin osallistumista, myös sitouttaa.
Tässä tapauksessa oikeus tai jopa velvollisuus osaamisen kehittämiseen koituu kaikkien hyödyksi. Osaamisen kehittäminen on otettava osaksi työtä ja johtamista.
Suomalainen työelämä on rakentunut pitkälti jatkuvaan työsuhteessa tehtävään työhön ja yrittäjyyteen. Ihminen on joko täysipäiväisesti työssä tai työttömänä, välimallia ei ole.
Entäpä, jos vuosikymmenten työputki ei ole mahdollinen? Elämä voi tuoda eteen sairastumista, työkyvyttömyyttä, perheellistymistä tai omaishoitajan vastuun.
Työelämän joustavuus ja yhteiskunnan turvaverkko ovat yhdessä ne pilarit, joiden varaan rakennetaan inhimillisesti kestävää työelämää.
Tänä päivänä yhä useampi tekee työtä vuorotellen tai päällekkäin, palkansaajana, yrittäjänä ja itsensätyöllistäjänä.
Työn muuttuessa monimuotoisemmaksi, on tarpeen tehdä uudistuksia koulutus- ja sosiaaliturvajärjestelmiin esimerkiksi riittävän työttömyys- ja eläketurvan takaamiseksi. Tarvitaan myös valtakunnallinen työkykyohjelma, joka kattaa kaikki työikäiset.
Yleensä silloin, kun asia kiinnostaa rahakirstunvartijoita, ollaan vakavien asioiden äärellä.
Valtiovarainministeriön virkamiehet listasivat puheenvuorossaan (4.2.) tekoja, jotka Suomen tulisi toteuttaa työelämän kehittämiseksi.
Tärkeintä on kasvun ja työllisyyden lisääminen, missä muodossa tahansa. Osa-aikainen tai määräaikainen työ on parempi kuin ei työtä ollenkaan ja tarvitsemme myös työperäistä maahanmuuttoa.
On tärkeää muistaa, että työn ja verotulojen varassa lepää koko Suomen hyvinvointi: koulutus, sosiaalietuudet ja palvelut.
Yleensä silloin, kun asia kiinnostaa rahakirstunvartijoita, ollaan vakavien asioiden äärellä.
Työelämän joustavuus, työhyvinvointi, työkyky sekä osaamisen kehittäminen ovat tärkeitä asioita. Vaikka niistä ei ole toistaiseksi laajalti keskusteltu julkisuudessa, on lupa odottaa, että teemat näkyvät vaalien jälkeen hallitusohjelmassa.
Anu Tuovinen
Kirjoittaja työskentelee johtavana asiantuntijana Akavassa