Suomalaisen maatalouden tulevaisuus on yhteinen asiamme
Aloitin nykyisessä maa- ja metsätalousministerin tehtävässä toukokuun alussa keskellä maatalouden EU-ajan vakavinta kustannuskriisiä. Tuottajien ahdinkoa on syventänyt entisestään energian ja lannoitteiden hintojen voimakas nousu, mutta samaan aikaan tuotteista saatava hinta ei ole pysynyt kulujen perässä.
Venäjän järkyttävä hyökkäys Ukrainaan on sotkenut koko maailman elintarvikehuoltoa ja kauppaa.
Hallitus päätti jo ennen maa- ja metsätalousministerikauteni alkua yhteensä reilun 300 miljoonan euron maatalouden tukipaketista, johon kuului sekä nopeavaikutteisia että pidempivaikutteisia toimia.
Nopeat toimet – eli muut kuin investointituet ja muut vihreää siirtymää edistävät tuet – ovat tuosta kokonaisuudesta yhteensä 213 miljoonaa euroa.
Yli 200 miljoonan suorien tukien paketti on toimeenpantu ja toimeenpannaan seuraavasti: kesän alussa maksettiin 45 miljoonaa euroa maatalouden energiaveron lisäpalautusta, sika-, siipikarja- ja puutarhatalouden tuki 42 miljoonaa euroa on tulossa arvion mukaan maksatukseen syyskuussa, luonnonhaittakorvauksen 120 miljoonan euron maksuaikatauluarvio on lokakuussa sekä poro- ja kalatalouden tukena 6 miljoonaa euroa on tarkoitus saada maksuun syksyn aikana.
Maatalouden akuutteihin tukitoimiin kuuluu myös hallituksen päättämä maatalouden kiinteistöveron poisto tälle vuodelle. Aikatauluarvio on, että tukea voisi hakea syyskuun puolivälissä. Tuen määrä on kokonaisuudessaan yli 10 miljoonaa euroa.
Suorat kriisituet maataloudelle ovat tänä vuonna siten noin 225 miljoonan euron luokkaa, kun kiinteistöveron poisto myös otetaan huomioon. Tämän lisäksi osana kriisipakettia päätettiin myös investointitukien lisäämisestä sekä tuista, jotka tukevat osaltaan vihreää siirtymää.
Kustannuskriisiin vakavuuteen ei ole vielä riittävästi herätty.
Selvää on, ettei näillä akuuttiin tilanteeseen tarkoitetuilla suorilla tuilla ratkaista maatalouden kannattavuutta pidemmällä aikavälillä. Siihen tarvitsemme ratkaisun, jossa jokainen ruokaketjun osa kantaa oman vastuunsa.
Olen jatkanut keskusteluja päivittäistavarakaupan kanssa ja vedonnut, että se avaisi sopimuksia ja nostaisi tuottajille maksettavia hintoja. Olen vedonnut myös julkiseen sektoriin ruoan hankintasopimusten avaamiseksi, kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat tässä avainasemassa.
Elintarviketeollisuus viestitti kesäkuun lopussa, että neuvottelut päivittäistavarakaupan eivät edenneet. Valitettavasti suurimmalla osalla elintarvikeyrityksistä neuvottelut jäivät puolitiehen tai niitä ei saatu edes käyntiin.
Neuvotteluiden päättyminen päivittäistavarakaupan kanssa osoittaa, että kustannuskriisiin vakavuuteen ei ole vielä riittävästi herätty.
Toimivat elintarvikemarkkinat edellyttävät sopimusrakenteiden kehittämisen lisäksi mahdollisesti myös muutoksia elintarvikemarkkinalakiin, ennen kaikkea koskien sopimusneuvottelujen käynnistämisen joustavuutta.
Kaiken keskiössä on kuitenkin löytää ratkaisu, joka turvaa maataloudenharjoittajille heille kuuluvan osuuden ja korvauksen arvokkaasta työstä koko Suomen hyväksi. Olen sitoutunut tämän ratkaisun löytämiseen.
