Surun kanssa voi oppia elämään

Miten voi selvitä oman lapsen kuolemasta? Milloin surun käsittelemiseen kannattaa hakea ammattilaisen apua? Miten surevaa voi lohduttaa ja mitä ei ainakaan kannata sanoa?

Toimittaja Anneli Juutilaisen kirja Lähtösi jälkeen käsittelee raskaita aiheita. Kirjaan haastatellut 20 suomalaista ovat kokeneet musertavia menetyksiä: oman lapsen, lapsenlapsen, puolison tai jopa koko perheen kuoleman.

Mukana on sekä julkisuudesta tunnettuja henkilöitä että kansakuntaa koskettavissa tragedioissa läheisensä menettäneitä.

Kirjaan haastatellun psykoterapeutti, sairaalapastori Leena Leppälän mukaan suremisen ja surusta selviytymisen tapoja on monia, eikä mikään ole toista oikeampi.

Tuomo-poikansa menettänyt Minna-Maaria Sipilä sai suruunsa helpotusta muun muassa runojen kirjoittamisesta ja musiikista. Lohtua tuo myös ajatus jälleennäkemisestä.

Toimittaja Vesa Kallionpää vetäytyi puolisonsa, kansanedustaja Maarit Feldt-Rannan hautajaisten jälkeen kahdeksi viikoksi yksin Lappiin. Hän lähti myös mukaan eutanasian sallimista ajavan ryhmän toimintaan.

Poliitikko Eero Heinäluoma halusi palata Satu-vaimonsa kuoleman jälkeen nopeasti töihin. Siitä aiheutui kitkaa Eveliina-tyttären kanssa, jonka mielestä isän tapa surra ei ollut oikea.

Myös Kaakkois-Aasian tsunamissa koko perheensä menettänyt Andrea Eckstein palasi jo pian onnettomuuden jälkeen kouluun ja käsipalloharrastuksen pariin. Elämänhalu oli kuitenkin pitkään kateissa, ja todellista kiitollisuutta henkiin jäämisestään Eckstein sanoo tunteneensa vasta tullessaan itse äidiksi.

Kirjan koskettavat tarinat herkistävät kyyneliin, mutta antavat myös toivoa. Musertavienkin menetysten jälkeen elämä voi jatkua.

Anneli Juutilainen: Lähtösi jälkeen. Kertomuksia surusta ja selviytymisestä. Docendo, 263 s.