Norjan tragedia ei saa toistua
Torstaina tuli kuluneeksi kymmenen vuotta Norjan sodanjälkeisen historian järkyttävimmästä tragediasta. Häiriintyneen ideologian omaksunut Anders Breivik surmasi Utöyan saarella 69 lasta ja nuorta, jotka osallistuivat sosiaalidemokraattien nuorisojärjestön kesäleirille.
Sitä ennen hän oli räjäyttänyt Oslon hallintokorttelissa omatekoisen pommin, joka vaati kahdeksan kuolonuhria. Muun muassa pääministeri Jens Stoltenbergin toimisto vaurioitui pahoin.
Yhteensä 77 kuolonuhria vaatinut tapahtuma järkytti kymmenen vuotta sitten syvästi norjalaisia. Se herätti myös laajaa kansainvälistä huomiota. Miten tällaista voi tapahtua Norjan kaltaisessa pohjoismaassa, jotka ovat monella mittarilla maailman onnellisimpia ja menestyneimpiä yhteiskuntia?
Tapahtumien kulku selvitettiin perusteellisesti poliisitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Breivik oli omaksunut häiriintyneen mutta omalla tavallaan johdonmukaisen maailmankatsomuksen.
Breivik vastusti monikulttuurisuutta ja kohdisti iskunsa Norjaa johtaneeseen puolueeseen, jota hän piti suurimpana syyllisenä väärään kehitykseen. Nuorisoleiri valikoitui kohteeksi jäätävällä logiikalla. Siellä oli koolla hänen vihaamansa puolueen tulevaisuus.
Breivikin teko oli niin järkyttävä ja poikkeuksellinen, että siitä on edelleen vaikea saada otetta. On kuitenkin hyödyllistä pohtia, mitä sen jälkeen on tapahtunut.
Jo kymmenen vuotta sitten joukkomurhaajalla oli hyvät mahdollisuudet vahvistaa kieroutunutta maailmankuvaansa. Internetin uumenista löytyi jo silloin yllin kyllin sairasta, muukalaisvihaa tihkuvaa materiaalia.
Kymmenen vuoden aikana tällainen materiaali ei ole ainakaan vähentynyt, päinvastoin. Sen levittämiseen on luotu entistä tehokkaampia kanavia esimerkiksi salatuissa verkoissa. Erilaiset salaliittoteoriat elävät ja voivat hyvin julkisillakin keskustelukanavilla.
Julkiseen keskusteluun on pesiytynyt kymmenen vuoden aikana huolestuttavia piirteitä niin meillä kuin muuallakin. Kielenkäyttö on koventunut. Politiikassa on haettu menestystä retoriikalla, jossa totuuden ja valheen rajaa hämärretään tietoisesti.
Breivik jäi onneksi yksinäiseksi sudeksi, joka ei saanut seuraajia. Hänen tapauksestaan pitää kuitenkin ottaa oppia.
Jos nuoret eivät löydä tarttumapintaa demokraattisesta järjestelmästä, voi nousta houkutus ryhtyä muuttamaan yhteiskuntaa muilla keinoilla, jopa väkivallalla.
Suomessa on syytä olla huolissaan erityisesti nuorten miesten syrjäytymisestä, joka ilmenee monin tavoin. Tuoreet tutkimukset kertovat esimerkiksi, että he äänestävät varsin laiskasti suhteessa muihin väestöryhmiin.
Jos nuoret eivät löydä tarttumapintaa demokraattisesta järjestelmästä, voi nousta houkutus ryhtyä muuttamaan yhteiskuntaa muilla keinoilla, jopa väkivallalla.
Kymmenen vuoden aikana viranomaiset ovat Suomessakin tehostaneet ääri-ideologioita kannattavien ryhmien seurantaa. Valppautta tarvitaan jatkossakin.