Keskustan kädenjälki näkyy hallituksen perhevapaamallissa
Hallitus esitteli tiistaina perhevapaamallinsa sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen (vas.) johdolla. Hallituksen esitys lähtee seuraavaksi lausuntokierrokselle ja uuden lain pitäisi tulla voimaan elokuussa 2022.
Hallituksen malli on saanut vuolaat kehut. Sen lähtökohtana on ollut perheiden ja lasten hyvinvointi, ei työllisyystarpeet.
Uudistus tukee perheiden vapautta päättää itse lasten hoidosta ja siitä, miten vanhemmat käyttävät perhevapaansa lastensa kanssa. Molemmille vanhemmille on kiintiöity 160 päivää, joista toisen käytettäväksi voi antaa korkeintaan 63 päivää.
Yksinhuoltajalla on käytössä koko kiintiö eli 320 arkipäivää. Raskauden loppuvaiheessa äideille on mahdollisuus jäädä 40 päivän raskauspäivärahalle.
Hallituksen mallin hintalappu on noin 80 miljoonaa euroa. Kustannus on merkittävä, mutta tarpeellinen. Perhe-etuuksiin ei ole tällä vuosituhannella tehty merkittäviä parannuksia tai korotuksia, joten niiden reaalinen arvo on selvästi alhaisempi kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.
Ilman keskustaa esimerkiksi kotihoidontuki tuskin olisi säilynyt entisellään.
Keskustan kädenjälki näkyy vahvasti hallituksen esityksessä. Ilman keskustaa esimerkiksi kotihoidontuki tuskin olisi säilynyt entisellään.
Perhevapaauudistuksen toteuttaminen oli myös Sipilän hallituksen listalla. Se jäi kuitenkin kesken, kun keskusta ei taipunut kokoomuksen vaatimuksiin leikata muun muassa kotihoidontukea. Kokoomuksen mallissa perheitä olisi kuritettu elinkeinoelämän vaatimusten mukaisesti.
Nyt esitelty malli on kaikin puolin parempi.
Hallituksen malli kertoo arvovalinnasta. Perheiden etu nostettiin etusijalle. Isien roolia lasten hoidossa vahvistetaan, mutta ei äitien kustannuksella.
Elinkeinoelämälle tällainen on myrkkyä. Elinkeinoelämä on moittinut uudistusta, koska se antaa perheille mahdollisuuden valita, kumpi puoliso käyttää perhevapaita enemmän. Sen mielestä vapaat olisi pitänyt jakaa puolisoiden kesken tasan, jotta uudistus edistäisi halutulla tavalla tasa-arvoa työmarkkinoilla.
Yrityksillä ja elinkeinoelämällä on nyt näytön paikka. Ne voivat omalla esimerkillään vaikuttaa siihen, että isät osallistuisivat enemmän lasten hoitamiseen.
Tämä ei onnistu ilman yrityskulttuurin muutosta. Ratkaisevassa roolissa ovat työantajat ja erityisesti johtotehtävissä olevat miehet. Isyysvapaiden pitämisestä tulee helposti ”uusi normaali”, jos esimiehet näyttävät itse esimerkkiä ja kannustavat myös alaisiaan jäämään vanhempainvapaalle.
Tasa-arvon edistämisessä monilla työnantajilla on vielä paljon töitä jäljellä. Jos työantajan suhtautuminen isyysvapaisiin on nihkeää, se näkyy ja kuuluu kauas. Vanhoista ja luutuneista toimintatavoista on vaikea päästä eroon, jos siihen ei ole aitoa tahtoa.
Suomen syntyvyysluvut ovat muiden länsimaiden tapaan olleet vahvasti laskussa jo vuosikymmeniä. Kansankunnan kantokyvyn kannalta olisi tärkeää, että syntyvyyden lasku kääntyisi nousuun lähivuosina.
Ongelma ei ole uusi, mutta toimenpiteet sen korjaamiseksi ovat jääneet vähiin. Hallituksen perhepoliittiset linjaukset ovat myös tästä syystä tervetulleita.
1990-luvun perhepoliittisilla uudistuksilla, kuten subjektiivisella päivähoito-oikeudella ja kotihoidon tuella, oli selvästi myönteinen vaikutus Suomen syntyvyyteen. Toivoa sopii, että niin käy myös tällä kertaa.