Tilinpäätösten aika
Helmikuu on maa- ja metsätalousyrittäjillä tilinpäätösten tekemisen aikaa.
Kirjanpitoa tehdessä menneen vuoden asiat kulkevat ajatuksissa helminauhana. Miltä mennyt vuosi näytti, onnistuimmeko vai epäonnistuimmeko?
Emme voi jäädä katselemaan peruutuspeilistä, jos haluamme mennä eteenpäin, mutta menneestäkin voimme oppia.
Viime vuodet ovat olleet karuja maataloudessa – yhä useampi tila lopettaa tai vaihtaa tuotantosuuntaa. Maataloutta syyllistetään ilmastonmuutoksesta ja saastuttamisesta, mutta ketkä ovat tunnollisempia kuin suomalaiset maanviljelijät?
Meidän tulisi olla ylpeitä kotimaisesta, puhtaasta ruuasta, sen sijaan, että hehkutamme ulkomailta tuodusta luomuruuasta.
Suomalainen ruoka on tärkeä asia huoltovarmuudessa. Voisimmeko ottaa oppia Ranskasta? Ranskassa ruoka on lähestulkoon pyhä asia ja ranskalaiset puolustavat omaa ruuantuotantoaan viimeiseen saakka.
Elintarviketeollisuus ja kauppaketjut ottavat suurimman siivun tuotteen hinnasta. Se, joka tekee kaikkein eniten, saa vähiten! Tällainen kehitys ei voi jatkua, jos haluamme kasvattaa ruokaa Suomessa jatkossakin.
Liian usein unohtuu, että suomalainen maanviljelijä työllistää monia ammattialoja välillisesti.
Yksi ongelma varsinkin kotieläintiloilla on jaksaminen.
Vapaapäiviä on vähän, ja varsinkin sesonkiaikaan työpäivät pitkiksi. Saammeko jatkossa ammattitaitoisia lomittajia tekemään kotieläintilojen vapaapäiviä?
Ensi vuonna Maatalousyrittäjien eläkelaitos siirtää lomitushallinnon isoihin yksiköihin – luultavimmin maakunnan kokoisiksi yksiköiksi. Uskon, että se ei ainakaan paranna kotieläintilojen asemaa. Paikallistuntemus vähenee ja yhteydenpito tiloille tapahtunee pääasiassa sähköisesti.
Uskallammeko painaa jarrua ja sanoa, että suomalainen maatalous on nostettava sille kuuluvaan arvoonsa?
Tänään tuntuu, että on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Toivon, että myös tulevat sukupolvet voivat saada elantonsa maataloudesta ja ne voivat olla ylpeitä tekemästään työstä.
Valon määrä alkaa lisääntyä, ja moni viljelijä suunnittelee tämän vuoden kylvöjään. Uskoa tulevaan löytyy vuodesta toiseen.