Tamminiemen joulu oli ihan tavallinen perhejuhla – tai ainakin melkein
”Tunnelma Tamminiemessä oli epävirallisen leppoisa ja jouluinen. Valot loistivat kirkkaasti suuressa kristallikruunussa, ikkunoista avautui luminen maisema kohti meren jäätä ja Seurasaarta. Joulukukat tuoksuivat huumaavasti. Juhla ja joulun rauha olivat selvästi astuneet sisään taloon.”
Näin kuvaa presidentti Urho Kekkosen lähiystävä, toimittaja Maarit Tyrkkö Tamminiemen jouluaattoa muistiinpanoissaan vuodelta 1978.
Tyrkön mukaan alakerrassa maljakot olivat täynnä ruusuja. Pöydille oli nostettu kukkakoreja, ”joista kohoilivat hyasintit, kurkistelivat tulppaanit ja ojentautuivat kirkkaanpunaiset joulutähdet”.
Presidentti jakoi Tyrkölle, adjutanteilleen Lasse Wächterille ja Juha Engströmille ja ulkopoliittiselle erityisavustajalleen Jaakko Kalelalle kirjalahjoja lämpimän sarkastisin saatesanoin.
Jossain vaiheessa lähetti toi suuren kukkakorin hyasintteja, joulutervehdyksen Johannes Virolaiselta. Puhe kääntyi toviksi politiikkaan, josta Kekkonen siirsi sen kuitenkin hiihtosuorituksiinsa.
Hiihtoharrastus kuului presidentin kuvioihin joulunpyhinäkin. Jouluaattona 1976 Kekkonen kertoo hiihtäneensä ilman hetkenkään paussia 2 tuntia 20 minuuttia, ainakin 15 kilometrin matkan.
Työasioilla presidenttiä ei jouluna vaivattu.
− Jos jotain maailmaa mullistavaa olisi tapahtunut, varmaan olisi tavoitettu, mutta luulen että niihin aikoihin sai olla pyhät aika rauhassa, presidentti Urho Kekkosen pojanpoika Timo Kekkonen arvioi.
Kekkosen suvun nykyinen päämies luonnehtii Tamminiemen jouluja hyvin tavallisiksi ja perinteisiksi, presidentin saamien lahjojen runsautta ehkä lukuun ottamatta.
Koska Kekkoset eivät olleet kovinkaan uskonnollisia ihmisiä, kristillinen näkökulma ei Timo Kekkosen mukaan heijastunut Tamminiemen jouluun. Joulusaunaa ei myöskään ollut, ehkä siksikin, että Tamminiemessä oli tapana saunotella lauantaisin muutenkin.
Tamminiemen joulunviettoon kokoonnuttiin aattona noin kello viiden aikoihin. Enimmillään koolla oli yhdeksän henkilöä: Urho ja Sylvi, pojat Taneli ja Matti perheineen ja kolme koiraa: presidenttiparin vinttikoirat ja Tanelin perheen sekarotuinen jugoslavialainen.
Jouluateria syötiin poikkeuksellisesti yläkerran ruokasalissa. Ennen sitä olohuoneessa olevaan joulukuuseen oli sytytetty kynttilät.
Timo Kekkosen mukaan pöydässä oli hyvin perinteistä jouluruokaa. Alkuun syötiin kalaa: lohta, silliä ja perunoita ja sen jälkeen perinteiset laatikot yhdessä kinkun kanssa.
Jälkiruualla ei suurta roolia ollut, mahdollisesti riisipuuro kävi sellaisesta. Viiniä ei Tamminiemen joulupöytään kuulunut. Timo Kekkosen Brita-äidin kotona Fagerholmeilla oli toisin ja viini puheen ja kiinnostuksen kohde.
− K. A. oli Alkon pääjohtajakin, hän joutui työn puolestakin varmaan olemaan aiheesta vähän kiinnostunut.
Politiikkaa ei Tamminiemen ruokapöydässä puhuttu jouluna eikä muutenkaan − ellei sitten maailmanpolitiikassa ollut meneillään jotain mullistavaa.
− Mutta jos on ollut joku kotimainen hallituskriisi, joita niihin aikoihin on ollut ihan riittämiin, niin ei niitä puitu siinä.
Lahjoina perhepiirissä jaettiin lähinnä kirjoja. Erityisesti Sylvi yritti jo aikaisessa vaiheessa kannustaa lapsenlapsiaan lukuharrastuksen pariin.
Timo Kekkosen mukaan perheen omien lahjojen jakoa jännittävämpää oli kuitenkin presidentin saamien lahjojen jako. Isoisä sai lahjoja ylivoimaisesti eniten, ja suklaata ja muita herkkuja riitti kotiinkin vietäväksi.
Tamminiemen jouluperinteeseen kuului myös henkilökunnan jouluillallinen. Saatuaan ruuanlaiton ja tarjoilun hoidettua talossa jouluna ollut henkilökunta kokoontui alakerran ruokailusaliin nauttimaan jouluruokia.
− Oli tapana käydä aina toivottamassa heille hyvää joulua, kun he olivat syömässä yhdessä.
Tamminiemeen kokoonnuttiin uudelleen vielä tapaninpäivänä samalla kokoonpanolla. Ruokakin oli pääosin samaa kuin jouluaattona.
− Se on jäänyt mieleen, että tapanina tarjottiin sitten aina lipeäkalaa, se jäi nuorelle mieleen. Ei välttämättä niin, että sitä olisi hirveästi odottanut, Timo Kekkonen myöntää.