Alberta kuohuu itsenäisyyskysymyksestä – öljyprovinssin kapinointi haastaa pääministeri Mark Carneyn

Kanada

Kanadan läntisessä öljyprovinssissa Albertassa käytävä kansanäänestys nostaa pintaan vuosikymmeniä kyteneet jännitteet.

Nyt järjestettävässä äänestyksessä albertalaiset ottavat kantaa siihen, pitäisikö provinssin käynnistää oikeudellinen prosessi, joka voisi johtaa myöhempään, sitovaan itsenäisyysäänestykseen.

Kyse ei siis ole suorasta itsenäisyyspäätöksestä. Poliittisesti panokset ovat silti suuret. Albertan separatismi eli Wexit on noussut marginaalista vakavaksi kansalliseksi kiistakysymykseksi, joka koettelee pääministeri Mark Carneyn hallitusta.

Albertan tyytymättömyydellä Ottawaa kohtaan on pitkät historialliset juuret. Kanadan läntisiä preeriamaakuntia kuvattiin jo viime vuosisadan alkupuolen pilapiirroksissa lehmänä, jota ruokitaan lännessä mutta jonka maidon kuluttavat ja myyvät idän suurkaupungit Ottawa, Toronto ja Montréal.

Katkeruuden keskeinen käännekohta oli vuonna 1980 käyttöön otettu pääministeri Pierre Trudeaun hallituksen kansallinen energiaohjelma (NEP), joka pyrki lisäämään liittovaltion vaikutusvaltaa energiasektorilla ja edistämään kanadalaista omistusta.

Albertassa ohjelma nähtiin yrityksenä puuttua provinssin tärkeimpään elinkeinoon ja hyödyntää sen luonnonvaroja muun maan hyväksi. Öljymarkkinoiden vaikeuksien kanssa se syvensi epäluottamusta Ottawaa kohtaan.

Jännitteet kasvoivat Justin Trudeaun liberaalihallituksen aikana. Albertassa ympäristösäädökset, hiilen hinnoittelu ja öljyputkihankkeiden vastatuuli koettiin hyökkäykseksi provinssin taloutta vastaan.

Myös Kanadan tasausjärjestelmä ruokkii katkeruutta. Albertalaiset kokevat provinssin vaurauden hyödyttävän muita alueita, vaikka liittovaltion tasausmaksut rahoitetaan yleisistä verotuloista eikä Albertan kassasta siirretä suoraan rahaa Québecille. Kiistat öljyn kuljettamisesta uusille markkinoille ovat lisänneet tunnetta siitä, että lännen etuja sivuutetaan idässä.

Separatismi sai uutta vauhtia covid-pandemiasta. Vuoden 2022 Freedom Convoy -protesti yhdisti rokotusvaatimuksia ja muita rajoituksia vastustaneita aktivisteja. Osa heistä siirtyi vastustamaan laajemmin liittovaltion valtaa ja löysi yhteyden separatistisiin liikkeisiin.

Liikehdintä näkyi myös Albertan konservatiivipuolueessa (UCP). Puoluejohtaja ja pääministeri Jason Kenney joutui ongelmiin ja jätti tehtävänsä vuonna 2022. Hänen seuraajakseen noussut Danielle Smith on vaatinut Albertalle laajempaa itsemääräämisoikeutta, vaikka kannattaa provinssin pysymistä osana Kanadaa.

Separatismin kasvava näkyvyys ei kuitenkaan tarkoita, että itsenäisyys olisi enemmistön tavoite. Mielipidemittauksissa enemmistö albertalaisista haluaa pysyä Kanadassa. Associated Pressin hiljattain raportoimassa mittauksessa noin 23 prosenttia kannatti eroon tähtäävän prosessin käynnistämistä.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpilla on Albertan äänestyksessä eräänlainen kaksoisrooli: separatistien jyrkin siipi näkee Trumpin hallinnon mahdollisena liittolaisena Ottawaa vastaan, kun taas Kanadan yhtenäisyyttä puoltavat poliitikot käyttävät Trumpin tullipolitiikkaa ja liitosuhkauksia muistutuksena siitä, miksi Kanadan kannattaa pysyä yhtenäisenä.

Äänestyslipukkeessa on yhteensä kymmenen kysymystä. Itsenäisyyden lisäksi niissä käsitellään muun muassa maahanmuuttopolitiikkaa ja provinssien toimivaltaa. Mahdollinen ero vaatisi pitkät neuvottelut ja vaikeita oikeudellisia ratkaisuja.

Alberta on sisämaaprovinssi ilman omaa merisatamaa. Sen öljynvienti on riippuvainen kuljetusyhteyksistä Kanadan ja Yhdysvaltojen kautta. Itsenäistyminen ei automaattisesti katkaisisi nykyisiä reittejä, mutta uuden valtion pitäisi neuvotella niiden käytöstä sekä pääsystä markkinoille.

Erityisen vaikea kysymys koskee alkuperäiskansojen oikeuksia. Albertan alueella on voimassa historiallisia sopimuksia, jotka ensimmäiset kansakunnat ovat solmineet kruunun kanssa. Alkuperäiskansojen johtajat ovat vastustaneet separatismia ja varoittaneet, ettei itsenäistyminen saa loukata heidän sopimusoikeuksiaan.

Myös separatistien tapaamiset Yhdysvaltain viranomaisten kanssa ovat herättäneet huomiota. Uusi valtio voisi joutua taloudellisesti riippuvaiseksi naapureistaan, vaikka öljyvarat antaisivat sille huomattavaa neuvotteluvoimaa.

Danielle Smith on varoittanut itsenäistymisen kustannuksista ja arvioinut niiden voivan nousta satoihin miljardeihin Kanadan dollareihin.

Luvut ovat kiistanalaisia arvioita, mutta uuden valtion hallinnon, puolustuksen ja taloussuhteiden rakentaminen olisi joka tapauksessa valtava urakka. Smithin ongelmana on, että itsenäisyyskysymyksen nostaminen poliittiseksi painostuskeinoksi voi samalla vahvistaa liikettä, jota hän ei itse halua viedä päämääräänsä.

Albertassa kasvaneelle pääministeri Mark Carneylle kriisi on henkilökohtainen ja poliittinen tulikoe. Hän on pyrkinyt vastaamaan lännen tyytymättömyyteen tunnustamalla energiatalouden merkityksen ja puolustamalla samalla Kanadan yhtenäisyyttä.

Carney on nostanut esiin ehdotetun Tyynenmeren rannikolle suuntautuvan öljyputken, jonka tavoitteena olisi helpottaa Albertan raakaöljyn vientiä Aasiaan ja vähentää riippuvuutta Yhdysvaltain markkinoista. Hän on kampanjoinut myös Forever Canadian -yhtenäisyysliikkeen rinnalla. Carneyn haasteena on osoittaa, että Alberta voi saavuttaa taloudelliset tavoitteensa osana Kanadaa.

Kriisi on yhdistänyt myös poliittisia vastustajia. Albertan entiset pääministerit Jason Kenney ja Rachel Notley ovat puolustaneet maan yhtenäisyyttä, samoin konservatiivijohtaja Pierre Poilievre. Separatismi voi kuitenkin kärjistää oikeiston sisäisiä ristiriitoja ja vaikeuttaa konservatiivien asemaa liittovaltion politiikassa.

Äänestyksen tuloksesta riippumatta Albertan separatismi tuskin katoaa. Jos eroon tähtäävä prosessi saa odotettua enemmän kannatusta, liike saa lisää painoarvoa. Selvä tappio puolestaan heikentäisi sen välitöntä asemaa, mutta ei poistaisi tyytymättömyyden historiallisia syitä.

Albertan kiista muistuttaa, ettei Kanadan yhtenäisyys ole itsestäänselvyys. Liittovaltion pitäminen koossa edellyttää, että maan eri alueet kokevat tulevansa kuulluiksi ja että niiden taloudelliset edut ja alueellinen identiteetti otetaan vakavasti.