Lukijalta: Väestömyrskyssä tarvitsemme toisiamme
Suomea kohtaa belgialaisen väestötutkija Ron Lesthaegenin mukaan kaksoismyrsky: hoivan tarpeen kasvu ja työvoimapula. Molemmat johtuvat samasta väestönmuutoksesta.
Syntyvyys on laskenut, suuret ikäluokat vanhenevat ja työikäisten määrä vähenee. Jos syntyvyys pysyy nykyisellä tasolla eikä maahanmuutto merkittävästi kasva, Suomen väkiluku pienenee entisestään.
Tilanne muodostaa vaikean taloudellisen yhtälön. Yhä useampi tarvitsee hoivaa, mutta hoivaa tarjoavien työikäisten määrä suhteessa pienenee. Tätä haastetta ei kuitenkaan pitäisi tarkastella pelkästään kustannuksena.
Suuret ikäluokat ovat rakentaneet suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, josta nykyiset sukupolvet saavat nauttia. Heistä huolehtiminen on myös yhteiskunnallisen velan maksamista takaisin.
Lesthaegenin ajatus kasvavasta hoivan tarpeesta poikkeuksellisena mutta väliaikaisena investointina onkin tärkeä. Meidän pitäisi pystyä kestämään tämä väestörakenteen muutos kunnialla sen sijaan, että yrittäisimme ratkaista ongelmaa säästämällä ihmisistä.
Samalla väestömuutos antaa aihetta pohtia sitä, millaiseksi olemme yhteiskuntamme rakentaneet. Elämänvaiheet ovat vahvasti lokeroituneet: lapsi kulkee päiväkodista kouluun, koulusta työelämään ja lopulta hoivapalveluihin. Eri sukupolvet kohtaavat toisiaan aivan liian vähän.
Voisimme rakentaa enemmän yhteisiä tiloja ja palveluita, joissa lapset, nuoret, työikäiset ja ikääntyneet voisivat kohdata. Hoiva on myös yhteisöllisyyttä, läheisyyttä ja ihmisten välistä kohtaamista.
Sukupolvien välinen kanssakäyminen voisi hyödyttää kaikkia: lapset saisivat yhteyden vanhempiin sukupolviin, työikäiset tukea ja ikääntyneet mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan.
Myös digitalisaation suhdetta ihmisten kohtaamiseen on syytä tarkastella. Verkkopalvelut tekevät asioinnista helpompaa ja se vapauttaa resursseja. Kasvokkainen kohtaaminen on silti tärkeää kaikenikäisille. Joskus on yksinkertaisesti virkistävää asioida ihmisen eikä käyttöliittymän kanssa.
Toinen väestömyrskyn osa on työvoimapula. Tekoäly ja automaatio voivat tulevaisuudessa hoitaa yhä suuremman osan tehtävistä, jotka eivät välttämättä tarvitse ihmisen panosta. Tämä on mahdollisuus.
Ihmisille vapautuu enemmän aikaa siihen missä se on parhaimmillaan: ajatteluun, ongelmanratkaisuun, hoivaan ja toisten ihmisten kohtaamiseen.
Samalla edessä on kuitenkin mittakaavaltaan suuri ja monipolvinen kysymys: miten yhteiskuntamme ”pyörii” ja rahoitetaan, jos yhä suurempi osa tuotannosta syntyy ilman ihmistyövoimaa?
Kolmas keskeinen kysymys on syntyvyys. Viime aikoina ratkaisuksi on nostettu erityisesti lapsiperheiden tukia. On tärkeää ymmärtää, että lapsiperheiden tuet vaikuttavat syntyvyyteen vain rajallisesti. Niiden merkittävin tehtävä on tukea perheiden jaksamista ja hyvinvointia.
Päätös lapsen hankkimisesta syntyy paljon syvemmistä asioista: toivosta, turvallisuudesta, parisuhteesta, taloudellisesta itsenäisyydestä ja uskosta tulevaisuuteen.
Siksi syntyvyyttä koskevassa keskustelussa tulee tukien lisäksi tarkastella niitä yhteiskunnallisia syitä, jotka lykkäävät aikuisuutta ja perheen perustamista. Epävarma työelämä, yksinäisyys, syrjäytyminen ja vaikeudet saavuttaa taloudellinen itsenäisyys eivät ole vain yksilöiden ongelmia. Niillä on myös väestöpoliittisia seurauksia.
Vanhemmuudesta pitäisi tehdä yhteiskunnallisesti reilumpaa. Lapsen hoitaminen kotona kerryttää jo tietyin ehdoin eläkettä, mutta vanhemmuudesta syntyvien kustannusten jakautumista on edelleen syytä tarkastella.
Esimerkiksi työnantajille syntyvien vanhemmuuden kustannusten jakaminen tasaisemmin äidin ja isän työnantajien kesken voisi vähentää naisvaltaisiin aloihin kohdistuvaa rakenteellista painetta. Tämä on erityisen tärkeää pienissä yrityksissä.
Jos työvoimapulaa ratkaistaan maahanmuutolla, Suomen on puolestaan oltava maa, johon halutaan tulla ja jossa tulijat voivat rakentaa hyvän elämän. Työllistyminen, kielitaito ja ennen kaikkea toimiva kotoutuminen ovat tässä ratkaisevia. Pelkkä maahanmuutto ei riitä, jos ihmiset eivät pääse osaksi yhteiskuntaa.
Suomi ei myöskään kilpaile työikäisistä ihmisistä yksin. Monet muutkin maat tarvitsevat työntekijöitä ja pyrkivät houkuttelemaan maahanmuuttajia. Siksi Suomen on pystyttävä tarjoamaan hyvää arkea, toimivia palveluita, turvallisuutta ja mahdollisuuksia rakentaa tulevaisuutta.
Väestömuutos pakottaa meidät katsomaan tulevaisuutta rehellisesti. Kaikkea nykyistä emme voi säilyttää ennallaan, mutta kaikkea ei myöskään tarvitse purkaa.
Meillä on mahdollisuus rakentaa yhteiskuntaa, jossa mikään sukupolvi ei koe olevansa toiselle taakka, jossa teknologia tukee ihmisiä, sukupolvet kohtaavat toisiaan ja hoivasta kannetaan yhteistä vastuuta.
Väestömyrskyä emme voi pysäyttää. Mutta voimme päättää, pidämmekö sen keskellä toisistamme kiinni.
Heidi Verkama
Kuusamo
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/