Venähtikö tuija-aita liian pitkäksi? Asiantuntija varoittaa ratkaisevasta virheestä
Tuija on suomalaisten suosiossa, sillä tuija-aidasta syntyy ikivihreä näkösuoja pihaan. Kyseinen havukasvi ei kuitenkaan ole täysin huoltovapaa vaihtoehto.
Puutarhaliiton puheenjohtaja Saara Hyttinen kertoo, että oikein hoidettuna tuija-aita on siisti, ryhdikäs ja selkeärajainen, mutta se vaatii säännöllistä leikkausta eikä se anna virheitä helposti anteeksi.
– Jos aita pääsee kasvamaan hallitsemattomasti, sen muotoa voi olla vaikeaa tai mahdotonta korjata, Hyttinen sanoo.
Tuija voi kasvaa useiden metrien korkuiseksi. Ratkaiseva virhe on usein se, että leikkausta lykätään liian pitkään, Hyttinen tietää. Tuija voi kasvaa kasvukaudella useita kymmeniä senttejä.
Paras ajankohta leikkaamiselle on Hyttisen mukaan kesällä, tyypillisesti kesä–heinäkuussa. Keväällä voi tehdä kevyttä siistimistä, mutta syksyllä voimakasta leikkausta kannattaa välttää.
– Useimmiten yksi tai kaksi leikkauskertaa vuodessa riittää.
Hyttisen mukaan oleellista on leikata vain vihreää kasvua. Kun leikkaus pysyy tässä rajassa, kasvi jatkaa kasvuaan normaalisti.
– Aidan muotoilussa kannattaa myös huomioida, että yläosa pidetään hieman alaosaa kapeampana, jotta valo pääsee myös alempiin oksiin.
Hyttinen neuvoo leikkaamaan tuijan latvaa vähän ja usein, ja korkeutta kannattaa rajoittaa jo varhaisessa vaiheessa.
– Jos aita on jo kasvanut liian korkeaksi, vaihtoehdot ovat rajalliset. Käytännössä korkeus on joko hyväksyttävä tai aita uusittava kokonaan, jos siitä haluaa siistin kokonaisuuden.
Yksi tai kaksi leikkauskertaa vuodessa riittää.
Puutarhaliiton puheenjohtaja Saara Hyttinen
Tuijan ruskettuminen herättää helposti huolta, mutta kaikki ruskea ei ole merkki ongelmasta.
Aidan sisäosissa neulasten ruskettuminen on normaalia. Kyse on kasvin luonnollisesta uusiutumisesta, jossa vanhat neulaset varisevat pois. Sen sijaan kokonaan ruskeaksi muuttunut oksa voi kertoa kuivuudesta, talvivauriosta tai juuriston vauriosta.
– Yksinkertainen keino arvioida tilannetta on tarkistaa oksan kunto: jos se on täysin kuiva ja hauras, se ei enää elvy, Hyttinen sanoo.
Tuijan suurin vihollinen on kevätaurinko. Kun maa on vielä jäässä, juuret eivät saa vettä, mutta aurinko saa kasvin haihduttamaan. Lopputuloksena voi olla kuivuminen ja ruskettuminen.
Siksi erityisesti nuoret tuijat kannattaa suojata helmikuusta huhtikuulle asti esimerkiksi harsolla, Hyttinen kertoo.
– Suojaus voidaan poistaa, kun maa on sulanut ja juuristo toimii normaalisti, hän sanoo.
Vaikka tuija mielletään kestäväksi havukasviksi, se on yllättävän herkkä kuivuudelle. Kastelu on erityisen tärkeää istutusvaiheessa, mutta myös vanhempi aita kärsii pitkistä kuivista jaksoista.
– Paras tapa kastella on harvemmin mutta runsaasti, jotta vesi imeytyy syvälle juuristoon. Pintakastelu ei riitä pitämään kasvia elinvoimaisena.
Hyttisen mukaan lannoitus pari, kolme kertaa kasvukauden aikana olisi tuijille tärkeää. Kuorikatetta kannattaa myös levittää kasvien juureen, jotta maa pysy tarpeeksi happamana ja rikkaruohojen kasvu olisi vähäisempää.
Kuorikate hidastaa myös maan kuivumista, jolloin kasvit saavat käytettyä veden paremmin omaan kasvuunsa ja hyvinvointiinsa.