Väitös: Lapin naiskirjailijat olivat aikaansa edellä sotatraumojen käsittelyssä
Filosofian maisteri Virpi Vainion väitöstutkimuksen mukaan Lapin naiskirjailijat olivat aikaansa edellä käsitellessään jo 1940–1970-luvuilla sota- ja jälleenrakennusajan traumaattisia kokemuksia, jotka nousivat laajemmin julkiseen keskusteluun vasta 2000-luvulla.
Vainion väitöstutkimus nostaa esiin Lapin naiskirjallisuuden pitkän perinteen tarkastelemalla kahdentoista naiskirjailijan kirjailijuutta ja heidän teostensa saamaa vastaanottoa.
Vainio tarkasteli tutkimuksessaan, miksi sota- ja jälleenrakennusajan naisten historiaa on pohjoisissa romaaneissa haluttu muistaa ja tulkita tiettyjen naistyyppien kautta. Häntä kiinnosti, miksi esimerkiksi saksalaisten kanssa seurustelleet lappilaisnaiset ovat olleet niin suosittu hahmo monella vuosikymmenellä.
– Minua kiinnosti, toistelevatko kirjailijat poikkeusajoille tyypillistä sankarimyyttiä vai onko löydettävissä ristiriitaista ja todenmukaisempaa naiskuvaa, Vainio kertoo tiedotteessa.
Jotta Vainio pystyi näyttämään, millaista yhteiskunnallista keskustelua lappilaiset romaanit ovat omassa ajassaan herättäneet, hän tutki, miten romaanit otettiin omassa ajassaan vastaan.
– Naisten ei oletettu kirjoittavan miehisistä aiheista, kuten sota ja jälleenrakennus. Heidän tulkintojaan usein myös vähäteltiin, koska ne poikkesivat totutusta miehisestä näkökulmasta, Vainio sanoo.
– Lapin naiskirjailijat moninaistivat käsitystä sota-ajan naisesta kuvaamalla romaaneissaan 1940–1980-luvuilla muun muassa kotirintaman naisia työssään tai naisten sodankokemukseen oleellisesti kuulunutta seksuaalisen väkivallan pelkoa, Vainio kertoo.
Lapin naiskirjailijat kirjoittivat myös evakoista ja Lapin sodasta tuhoineen. Vainion mukaan heidän jälleenrakennusajan tulkintansa tekivät näkyväksi naisten ja lasten osuuden Pohjois-Suomen jälleenrakennuksessa.
Vainion mukaan lappilaisella kirjallisuudella oli henkisen jälleenrakennuksen näkökulmasta myös sovinnon tekijän rooli. Kirjailijat ovat olleet keskeisesti vaikuttamassa lappilaiseen identiteettiin ja siihen, miten alueen historia muistetaan, Vainio katsoo.
– Vaikka suomalaisen yhteiskunnan 1900-luvun vaiheita on monessa yhteydessä kuvattu metaforalla menestystarina, lappilainen kirjallisuus tulkitsee asian niin, että menestystarina ei ole tullut helpolla, Vainio toteaa.
– Pohjoisen naiskirjailijat näyttivät 1940–1990-lukujen proosatuotannossaan, että lappilaisten matka hyvinvointivaltion jäseniksi on ollut paikoin kivinen mutta selviytymisen myötä myös itsetuntoa kohottava.
Vainion tutkimista kirjailijoista Martta Haatanen, Viola Kuoksa-Wave, Annikki Setälä, Annikki Kariniemi ja Rauni Kivilinna edustavat 1940–1970-luvuilla kirjoittaneita kirjailijoita; Mirjam Kälkäjä, Anja Tikkanen, Ritva-Kaija Laitinen, Anna-Liisa Haakana, Ritva Kariniemi, Anita Kraatari ja Kirste Paltto taas 1970–1980-luvuilla kirjoittaneita.
Vainion väitöskirja Lapin naiskirjallisuus sota- ja jälleenrakennusajan naiseuden kuvaajana 1940-luvulta 1980-luvulle tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 20. helmikuuta.
