Huolestuttava tieto mustikasta – "Taantuu"
Oulun yliopiston tutkijat ovat havainneet, että puuttomien tunturikankaiden yleisimmät kasvillisuustyypit, kuten mustikka-, variksenmarja-, vaivaiskoivu- ja kanervatyyppi, ovat alkaneet muistuttaa toisiaan eli homogenisoitua.
Tiedotteen mukaan variksenmarja valtaa alaa tuntureilla, joilla se on vallannut alaa etenkin mustikan- ja kanervan kasvillisuustyypeillä sekä avoimilla tuulenpieksämillä.
Muutokset vaikuttavat tuntureiden herkkiin ekosysteemeihin, tiedotteessa kiteytetään.
Mustikkavaltainen puuton kangas on yksi tuntureiden pääkasvillisuustyypeistä.
Viimeisten vuosikymmenten aikana on kuitenkin tapahtunut muutos, jonka myötä variksenmarja lisääntyy voimakkaasti etenkin mustikkavaltaisella kasvillisuustyypillä, jossa mustikka taantuu.
– Vaikka mustikka on edelleen yksi mustikkakankaiden valtalajeista, havaitut muutokset vaikuttavat ekosysteemeihin ja siihen, miltä tunturimaisema saattaa tulevaisuudessa näyttää, esimerkiksi ruska-aikana, mikäli taantuminen jatkuu, tiedotteessa sanotaan.
Havainnoista kerrotaan tuoreessa tutkimuksessa, jonka tutkimusalue ulottuu Riisitunturilta Ruijaan eli se koskee Pohjois-Suomea ja Pohjois-Norjaa.
Tutkimuksessa käytetty pitkäaikainen aineisto on ainutlaatuinen, sillä yleensä tutkimukset keskittyvät lyhyempään aikaan ja maantieteellisesti pienempiin alueisiin.
Tiedotteen mukaan nopeasti etenevä ilmaston lämpeneminen aiheuttaa arktisella alueella vihertymistä ja pensastumista.
Suomen Lapissa ja Pohjois-Norjassa kehitystä kuitenkin hidastaa laaja porolaidunnus.
Tunturit pensastuvat myös Suomen Lapissa ja Pohjois-Norjassa, mutta tunturikoivujen ja pensaiden runsastumista hidastaa se, että porot pitävät kasvillisuuden matalana.
Arktinen pensastuminen näkyy siis Suomen Lapissa varpujen, etenkin variksenmarjan, leviämisenä.
– Mustikan taantumisen syihin ei tutkimuksissa juurikaan ole paneuduttu. Tunturiluonto on kovin omalaatuista ja paikallisesti vaihtelevaa, ja mustikan vähenemiseen linkittyvät luultavasti useat eri tekijät, kuten lumiolosuhteiden muutokset, ainavihantojen kasvien lisääntyminen ja porolaidunnus, väitöskirjatutkija Petteri Kiilunen Oulun yliopistosta arvioi tiedotteessa.