Keskustan eduskuntaryhmän pääsihteerin eläköitymistä juhlittiin seminaarilla – lavalla nähtiin myös julkisuudesta poissa pysynyt Tanja Karpela

Suorasanainen. Rohkea. Rehellinen. Kunnioitettu. Arvostettu. Ihana. Joskus jopa pelätty.

Näillä sanoilla puhujat kuvailivat keskustan eduskuntaryhmän pääsihteeriä Seija Turtiaista seminaarissa, joka pidettiin hänen eläkkeelle jäämisen kunniaksi. Seminaarin teemana oli Turtiaisen lempiteema eli tasa-arvo.

Turtiaisesta oli tullut jokaiselle puhujalle työn kautta ystävä, ja hetket hänen kanssaan olivat jättäneet syvän jäljen. Tahtonainen teki vaikutuksen, missä ikinä olikin mukana.

– Olithan sinä varsinainen tapaus, keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen sanoitti.

Ja sali purskahti nauruun, kuten monta kertaa aiemmin. Tuttujen kesken vähät sanat kertovat paljon, nauretaan yhdessä. Ja itketäänkin joskus. Kuten Tanja Karpela, joka Turtiaisen puheenvuoron aikana herkistyi kyyneliin.

Turtiainen toimi Karpelan erityisavustajan tämän poliittisella uralla vuosien ajan, myös ministeritehtävän aikana.

– Kohtasimme yhdessä tasa-arvon asioita niin hyvissä kuin huonoissa merkeissä. Seija on innoittanut ja rohkaissut silloinkin, kun edessä oli asennevuori, jonka yli oli kiivettävä, Karpela kertoi.  

Turtiainen itse ei halunnut tällä kertaa nostaa esiin ihmiskauppaa, tyttöjen silpomista tai muita tasa-arvon puutteen kauheuksia. Sen sijaan hän halusi kertoa oman elämänkaarensa kautta tasa-arvon parantumisesta. Askelista tasa-arvon tiellä.

Turtiainen syntyi aikana, jolloin avioton lapsi oli äidin häpeä, ja lapsia annettiin ottolapsiksi lehti-ilmoituksilla. Hänellä itsellään oli onni syntyä perheeseen, jossa äidillä oli tutkinto ja ammatti kaksosten syntyessä. Syntymätodistukseen tosin merkittiin siviilisäädyksi ”opiskelijan vaimo”.

– Naisen arvo oli miehen arvo, Turtiainen tiivisti ajan hengen.

Tasa-arvo on sitä, ettei kukaan ulkopuolinen määritä kenenkään nimeä, koulutusta, työtä, pukeutumista tai syömistä sukupuolen tai minkään muunkaan perusteella.

Seija Turtianen

Turtiainen itse meni naimisiin nuorena, vuonna 1976.

– Appiukko kosi, Turtianen tokaisee. 

Jos menisitte naimisiin, niin voisin kuolla rauhassa, Turtiainen kertoo vanhan miehen sanoneen.

Sukunimen tasa-arvonainen otti mieheltään, koska toinen vaihtoehto – yhdistelmänimi – olisi ollut pitkä ja epäkäytännöllinen.

Noista ajoista on tultu pitkälle, naista ei enää korvamerkitä tai kiusata miehen nimellä. Asenteet ovat muuttuneet. Mutta vieläkin on paljon tehtävää.

– Tasa-arvo on sitä, ettei kukaan ulkopuolinen määritä kenenkään nimeä, koulutusta, työtä, pukeutumista tai syömistä sukupuolen tai minkään muunkaan perusteella, Turtiainen tiivistää.

Kaikki seminaarin puhujat kiittelivät vaalituloksen sukupuolijakaumaa. Nyt eduskunnassa on 94 naista ja 106 miestä. Naisten osuus on suurin valtiopäivien historiassa.

Ehdokasasettelut on pielessä, ainakin Suomen Keskustassa.

Seija Turtiainen

Mutta koskaan naiset eivät ole olleet enemmistönä. Ja keskustan eduskuntaryhmä on edelleen hyvin miehinen, 31 edustajasta vain kymmenen on naisia.

– Normaalitilanne on se, että naisia on 95–105. Mutta koskaan ei ole ollut yli sadan. Ei se ole sattumaa. Ehdokasasettelut on pielessä, ainakin Suomen Keskustassa, Turtiainen sanoo.

Perhevapaasta – ja samalla Annika Saarikon paljon pohditusta päätöksestä jättäytyä keskustan puheenjohtajakisasta pois lapsen syntymän takia – Turtiaisella on selvä kanta.

– On kyse miehistä, naisista, lapsista ja onnesta. Mikä on sen onnellisempaa kuin saada hoitaa omaa lastansa. Olen huolissani miehistä, jotka syrjäyttävät itsensä lasten elämästä, Turtiainen pohtii.

Saarikon ilmoitus oli telaketjufeministiksi itseään kutsuvalle Turtiaiselle hyvä uutinen.

– Annika haluaa elää monipuolista elämää. Ja tähän vaiheeseen puheenjohtajuus ei sovi. Mutta neljän vuoden päästä Annika on vielä alle neljänkymmenen, joten mikäs kiire tässä on.

Moni arvelee tasa-arvon menneen jo liian pitkälle ja ihmettelee, miksi työtä sen eteen yhä tehdään.

Turtiaisen mukaan on saavutettu paljon, mutta yhä löytyy puutteita. Ja syntyy uusia, esimerkiksi monikulttuurisuuden kääntöpuolena. Naisen rooli on monissa kulttuureissa yhä ahdas ja alisteinen. Samoin erilaisten vähemmistöjen.

– Tasa-arvoa kannattaa tavoitella, koska haluamme olla onnellisia. Ei siinä sen monimutkaisemmasta asiasta ole kysymys, Turtiainen päättää.