Kesäloman varjopuolena voi olla pienen koululaisen yksinäisyys – Näin asiantuntija neuvoo vanhempia
Koululaisen pitkän kesäloman ja vanhempien töiden yhdistäminen aiheuttaa huolta monissa perheissä. Se kuuluu jonkin verran myös Mannerheimin lastensuojeluliittoon (MLL) tulevissa yhteydenotoissa.
MLL:n Auttavien palvelujen vastaava asiantuntija Anna Weckström kertoo, että vaikeuksia voi olla etenkin yksinhuoltajilla tai perheellä, jonka turvaverkostot ovat heikot. Kaikilla vanhemmilla ei ole kesälomaa lainkaan tai edes mahdollisuutta etätöihin.
– Lasten ja nuorten puhelimen yhteydenotoissa yksinäisyys ja kaipuu aikuisen juttuseuraan kuuluu läpi vuoden, myös loma-aikoina, Weckström kertoo.
Suomen lainsäädännössä ei määritellä, minkä ikäinen lapsi voi viettää yksin päiviä kotona.
Lähtökohtaisesti alakouluikäisen tulisi pääosin viettää aikaansa aikuisen seurassa, mutta ikä ei ole ainut kriteeri, kun lapsen yksinoloa pohditaan, Weckström muistuttaa.
– Jos lasta pelottaa olla yksin, hänen ei pitäisi joutua viettämään aikaa yksin, hän summaa.
Wackström on havainnut, että lasten tilanteet ovat kovin yksilöllisiä. Jos lapsella on paljon kavereita ja kesäpäivät saadaan sujumaan vaikkapa naapuruston vanhempien yhteispelillä, ei lapsi varmasti kärsi siitä, että vanhempi on töissä.
Toisaalta on paljon lapsia, joilla ei ole kavereita kouluarjen ulkopuolella. Näiden lasten yksinäisyys korostuu kesäaikaan.
– Tärkeintä on, että lapsella on selkeänä mielessä, kenen puoleen kääntyä, jos tarvitsee aikuisen apua tai kotona tulee hätätilanne.
Odotamme varhaista itsenäistymistä jo hyvin pieniltä lapsilta.
Anna Weckström MLL:stä
MLL kehottaa vanhempia kartoittamaan hyvissä ajoin keväällä oman paikkakunnan kesätoimintaa ja leirejä, jos niille on tarvetta.
Jos lapsi kuitenkin viettää aikaa kesällä myös yksin, on lasta hyvä kuulostella asiasta juttelemalla ja kyselemällä ajatuksia yksinoloon liittyen. Lasta kannattaa myös havainnoida, vaikuttaako hän jännittyneeltä tai levottomalta.
Yksin vietetyt päivät kannattaa ennakoida hyvin, Weckström sanoo.
– Käydä läpi päivän aikataulut, vaikkapa kirjoittaa ne ihan yhdessä ylös, mitä milloinkin tapahtuu. Myös säännöt sille, mitä yksin ollessa saa tai ei saa tehdä kotona tai ulkona, olisi hyvä olla läpikäytynä.
– Lapsella on hyvä olla myös selkeät ohjeet hätätilanteiden varalta. Ne vahvistavat lapsen turvallisuuden tunnetta, Weckström mainitsee.
Vanhempi voi myös osoittaa huolenpitoa ”etänä”, esimerkiksi tekemällä voileivät valmiiksi tai jättämällä viestejä lapselle odottamaan. Näin lapsi saa kokemuksen siitä, että vaikka vanhempi ei ole läsnä, lapsi on tällä mielessä mukana.
Lasten runsas yksinolo on kansainvälisessä vertailussa melko poikkeuksellista.
– Suomalaisessa kulttuurissa elää ehkä edelleen varsin vahvana yksin pärjäämisen ja itsenäisyyden eetos, minkä seurauksena odotamme varhaista itsenäistymistä jo hyvin pieniltä lapsilta, Weckström arvioi.
Hän muistuttaa, että alakoululaisten ja etenkin pikkukoululaisten koulupäivät ovat Suomessa lyhyitä, eivätkä kaikki lapset eivät osallistu iltapäivätoimintaan, jota järjestetään 1.-2. -luokkalaisille.
– Esimerkiksi Ruotsissa aamu- ja iltapäivätoimintaan voivat osallistua lapset kutosluokkaan asti, ja toiminta on auki myös koululaisten loma-aikoina. Myös osallistumisprosentit ovat korkeita vielä isompienkin alakoululaisten keskuudessa, Weckström vertaa.