Suomen on tehtävä ilmastosodassa osansa ja enemmänkin – ja sille linjalle on erittäin hyviä perusteita
Moni saattaa tuhahtaa, että Suomen ei kannata intoilla ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa eikä olla ainakaan eturivissä. Mutta kolikolla on myös toinen puolensa.
Suomen on tehtävä oma osansa eettisistä ja moraalisista syistä. Ilmastonmuutos ei tunne rajoja. Siksi kukaan ei voi olla vapaamatkustaja – eivät pienimmätkään maat.
Mutta on muitakin, parempia perusteluja.
Eturivissä valvotaan parhaiten Suomen ja suomalaisten etuja.
Usein näkee tosin väitettävän, että Suomen hiilidioksidipäästöt ovat vain olemattomat 0,15 prosenttia.
Tai että ensin olisi Kiinan, Intian, USA:n ja Venäjän tehtävä osuutensa. Tai että me olemme jo vähentäneet päästöjämme, ja nyt on muidenkin vuoro.
Järkeviltähän nämäkin perustelut kuulostavat.
Eturivissä valvotaan parhaiten Suomen ja suomalaisten etuja.
Mutta vielä viisaampaa on yhdistää Suomen etu ja koko maapallon etu.
Kun Suomi toimii ilmastonmuutoksen vastaisen työn etulinjassa, tekee osuutensa ja enemmänkin, se hankkii osaamista, tietoa ja ennen muuta – vaikutusvaltaa.
Osaaminen ja tieto antavat mahdollisuuksia elinkeinoelämälle. Syntyy työtä ja toimeentuloa. Mutta vielä tärkeämpää taitaa olla arvostus kansainvälisillä areenoilla.
Suomi, Ruotsi ja muutkin pohjoismaat muodostavat yhdessä jo nyt kokoaan paljon suuremman ilmastovaikuttajan. Tätä vaikutusvaltaa kannattaa tavoitella.
Silloin voi ohjailla ilmastonmuutoksen vastaisia toimia järkevään ja tuloksia tuovaan suuntaan – ja myös sellaiseen suuntaan, missä ymmärretään, mitä merkitsee asua pohjoisilla seuduilla.
Mutta jotta vaikutusvaltaa voi saada, täytyy olla esitettävänä omia ansioita. Tuloksia, osaamista, visioita, sitoutumista.
Ilmastonmuutoksen torjuntatoimia tulee varmasti. Ne koskettavat ennemmin tai myöhemmin kaikkia maailman ihmisiä. Jos joku ei tätä usko, hän panee päänsä pensaaseen.
Silloin on merkityksellistä, kuka toimista päättää ja kenen ehdoilla ne tehdään. Maailma on niin yhdistynyt, että yhteisiä päätöksiä ei pääse kukaan karkuun.
Siksi sellainen politiikka, missä vähätellään Suomen toimien vaikutuksia tai jopa torjutaan ne vetoamalla suurempien saastuttajien ensisijaisiin velvollisuuksiin, onkin huono linjavalinta.
Parempi on olla aktiivisesti eturivissä ja vaikuttaa suunnan valintaan.