Britannian suurlähettiläs ui talvella meressä ja hiihtää, mutta odottaa jo kovasti Suomen kesää – "Ensi talveksi lisää lunta, kiitos!"
Suomessa puoli vuotta sitten Britannian suurlähettiläänä aloittanut Laura Davies puhuu uudesta asemamaastaan niin innostuneesti, että kaikkea on vaikea laittaa peribrittiläisen kohteliaisuuden piikkiin.
– Minulla on vasta kuherruskuukausi menossa Suomen kanssa, mutta nyt vaikuttaa siltä, että tästä kuherruskuukaudesta tulee koko komennuksen (neljä vuotta) pituinen. Ei ole juuri mitään, mistä en olisi pitänyt, Davies sanoo.
Toukokuun aurinko paistaa kauniisti ja virka-asunnon ikkunasta näkyy vielä arasti vihertävä Kaivopuisto. Davies kuitenkin saapui Suomeen keskellä marraskuuta. Hän kertoo saaneensa presidentti Alexander Stubbilta hyvän neuvon: ulos vain, vaikka olisi pimeää ja kylmää.
– Niinpä päädyin aloittamaan esimerkiksi talviuinnin, vaikka olin sanonut, että sitä en missään tapauksessa tee, Davies kertoo.
Lähettilään ensimmäisen Suomi-talven ainoa heikkous oli sen leutous.
– Ensi talveksi tarvitsen lisää lunta, kiitos!
Toisaalta Davies ajattelee jo hyvin suomalaiseen tapaan, eli että talvikuukausien sinnittelyn jälkeen kesä on ansaittu. Ei siis lomailua Britanniassa sukulaisten ja ystävien luona.
– He saavat tulla tänne! Minä haluan olla Suomessa kesä- ja heinäkuussa, Davies huudahtaa.
Jääkylmässä vedessä pulikoinnin lisäksi Davies on muun muassa aloittanut murtomaahiihdon, syönyt mämmiä, testannut lahtelaisen lihamukin, hankkinut kirjastokortin, tehnyt karjalanpiirakoita ja niin edelleen.
Mutta entä tärkein? Davies muotoilee suhteensa saunaan hyvin, no – diplomaattisesti:
– Se on orastavaa hellyyttä.
Vakavammin puhuttuna Davies sanoo asemamaahan perehtymisen olevan diplomaatin työn ydintä. Velvollisuuden sijaan Davies kuitenkin puhuu mieluummin etuoikeudesta.
Suomen kielen opiskelut Davies aloitti jo hieman ennen Helsinkiin saapumista, ja edelleen kielitunteja on kerran viikossa. Lähettilään X-tilin perusteella suomi sujuu jo varsin mallikkaasti, vaikka kielioppi ja pitkät yhdyssanat ovat tuottaneet tuskaa.
– Yksi opettajistani sanoi, etten saa sanoa suomea vaikeaksi, koska se on vain erilaista. Vastasin, että juuri siinä erilaisuudessa on se vaikeus, latinaa ja kreikkaa Oxfordissa opiskellut Davies sanoo.
– KPT-vaihtelu (astevaihtelu) on yhtä painajaista, ja partitiivi jatkuva mysteeri, lähettiläs luettelee inhokkejaan.
Suomen kielen taidosta on ollut jo hyötyä kulttuuriin tutustumisessa, vaikka lähettiläs saa lehdistökatsaukset Suomen mediasta englanniksi koostettuina.
– Mutta ei niissä kerrota, että kaikkien suomalaisten tuntema (WWF:n) Norppalive on taas alkanut, Davies mainitsee esimerkkinä.
Daviesin ennakkotiedot Suomesta ennen lähettiläspestiä olivat varsin tyypillisiä: paljon järviä ja metsää, demokratia, hiljaisuutta ja rauhaa. Kun paikka Helsingissä tuli auki, hän päätti hakea ja tuli valituksi, vaikka vakuuttaa muitakin halukkaita olleen paljon. Se taas näytti olevan vaikeaa uskoa monille suomalaisille.
– Aina kun tapasin suomalaisen ja kerroin lähteväni suurlähettilääksi Suomeen, he kysyivät: mihin maahan sinä olisit oikeasti halunnut mennä? Siellä on niin pimeää talvella, ihmiset eivät paljoa puhu ja ruokakaan ei ole kovin hyvää, Davies muistelee kommentteja.
– Ja minä kun olin niin innoissani pääsystäni Suomeen!