Välitilinpäätös
Näinä päivinä tulee täyteen kuusi vuotta Suomenmaan palveluksessa. Rutinoituneeseen arkeeni tulee muutos, kun jään nyt opintovapaalle ja aloitan oikeustieteen pänttäämisen.
Onkin sopiva hetki listata asioita, joita olen toimittajan urani aikana havainnut:
Suomen kielessä on paljon turhia kapulakielisiä sanoja, jotka pitäisi repiä, raastaa, polttaa, tuhota ja hävittää. Ainakaan niitä ei tulisi käyttää lehtijutuissa. Tällaisia ovat esimerkiksi taholla, puitteissa, toimesta, resurssi, struktuuri ja mikäli. Jos näet sellaisen, käännä epäröimättä sivua.
Oma lehti on kansanliikkeen sielu. Ilman lehteä sisäinen keskustelu tyrehtyy ja henkinen pääoma alkaa köyhtyä. Puoluelehti voi olla journalistinen ja laadukas tuote, jos sen toimitukselle annetaan riittävä toimintavapaus. Suomenmaan kohdalla näin on. Juttujen aiheita tai näkökulmia ei ole saneltu toimituksen ulkopuolelta. Tästä kannattaa pitää kiinni.
Useimpien ihmisten lempikeskusteluaihe on sama: hän itse. Sekä poliitikkojen että toimittajien kanssa tulisi parhaiten toimeen, jos antaisi heidän taukoamatta kertoa itsestään ja sankariteoistaan. Moni myös toivoo, että heistä kirjoitettavat lehtijutut täytettäisiin näillä tarinoilla. Näin ei kuitenkaan tehdä, sillä toimittajien tehtävä on kysyä ikäviä kysymyksiä.
Toinen poliitikoille tärkeä asia on heistä julkaistavat kuvat. Joiltakuilta saattaa toisinaan unohtua, ettei lehden ole tarkoitus näyttää vaalimainokselta – saati olla sitä – ja että päätösvalta kuvien suhteen on toimituksella.
Kansanedustajissa on paljon asialleen omistautuneita, ahkeria ihmisiä, joiden työtä olen oppinut arvostamaan päivä päivältä enemmän. Toimittajat – kuten minä itse – eivät useinkaan tuo hiljaisen, pitkäjänteisen työn tuloksia mediassa riittävästi esille, vaan keskittyvät päivänpolitiikan pelien seuraamiseen.
Toisaalta kansanedustajat ovat aivan tavallisia ihmisiä, eivät supersankareita. Valintatapa aiheuttaa sen, että edustajien joukossa on keskimääräistä enemmän ihmisiä, jotka pitävät julkisuudesta ja pyrkivät mielellään esille.
Valitettavan usein tärkeämpää kuin se, miten asiat ovat, on se, miltä ne näyttävät. Tämä pätee niin politiikkaan kuin siellä toimiviin ihmisiinkin. Edustavan ulkokuoren avulla voi päästä etenemään pitkälle. Totuus tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin julki.
Kansanvalta on hieno asia. Eniten olen ihastellut sitä keskustan kokouksissa, joihin kokoontuu tavallisia ihmisiä ympäri Suomen. Heillä on sanomisen vapaus, ja heitä myös kuunnellaan. Siinä kiteytyy suomalainen demokratia.
Kääntöpuoli on se, että kokouspuheenvuorot keskittyvät usein puhujille tärkeisiin, mutta kokonaisuuden kannalta vähäisiin asioihin, eikä puheissa useinkaan yritetä hahmottaa asioiden mittasuhteita.
Liian moni on politiikassa vain puolustaakseen saavutettuja etuja, jotka ovat usein kohtuuttoman runsaita. Raikkaita ja ravistelevia ajatuksia on liian vähän. Siispä jos joskus näet jonkun heiluttavan edistyksen lippua, liity rohkeasti seuraan!