Uhkiin pitää varautua – ilman paniikkia
Kaakkoisen Euroopan maat ovat reagoineet eri tavoin niitä koetelleeseen pakolais- ja siirtolaistulvaan. Tylyin reaktio on ollut raja-aitojen rakentaminen. Tiukentunut rajakontrolli sinänsä on ellei aina hyväksyttävä niin ymmärrettävä reaktio paniikkitilanteessa.
Itävalta, joka edustaa niinsanottua vanhaa Eurooppaa, on strategisen sijaintinsa vuoksi ajautunut toimiin, jotka nostattavat kulmakarvoja syvemmällä Euroopassa.
Uusin väestövirtojen rajoittamiseen ja kontrollointiin liittyvä toimi on varautuminen hätätilaan, jolloin suurten väestöliikeiden, eräänlaisten kansainvaellusten uhatessa maahantuloa rajoitettaisiin poikkeuksellisin ja hyvin voimakkain toimin.
Tällöin ollaan poikkiteloin sekä eurooppalaisten normien että yleisten ihmisoikeusperiaatteiden kanssa.
Suomessa on perinteiseen ja pohjoismaiseen tapaan rakennettu valmiuksia poikkeusolojen varalta. Äärimmäisen uhan eli aseellisen selkkauksen torjumiseen on melko hyvät valmiudet jo historian kokemusten pohjalta. Myös huoltovarmuus kriisitilanteiden varalta samoin kuin varautuminen suuriin epidemioihin lienevät tyydyttävällä tasolla.
Kriittisin alue ovat uudet uhat, kuten nyky-yhteiskunnan massiivisiin digitaalisiin rakenteisiin kohdistuvat riskit ja perinteiset asejärjestelmät ohittavat turvallisuusuhat.
Esimakua on saatu myös suurista maahanmuuttopaineista, jotka ovat näillä näkymin hallittavissa kohtuullisen humaanein menetelmin, mutta riskit elävät.
Uhkakuvien riskianalyyseissa on ikävää mutta välttämätöntä varautuminen lähes kaikkeen mahdolliseen. Varautumisen pitää olla demokraattisessa ohjauksessa samalla kun seiniä pitää varjella maalatuilta piruilta.
Nosto: Maahanmuuttopaineissa on rasismin ja ihmisoikeuksien polkemisen peikko vaanimassa.
Suureen muuttopaineeseen varautumisessa liikutaan herkällä alueella, koska rasismin ja ihmisoikeuksien polkemisen peikko on vaanimassa.
Sekä ongelmat että ennakkoluulot pitää kohdata avoimesti luottaen siihen että järki ja inhimillisyys ovat valttia kovissakin paineissa.