Analyysi: Taistelua tuulimyllyjen puolesta
Pariisissa meneillään oleva YK:n ilmastokokous on alkutekijöissään, eikä kissaa ole välttämättä vielä nostettu pöydälle. Silti sieltä kantautuvista uutisista voi kuitenkin ammentaa varovaista toiveikkuutta.
Ehkä ongelmien osoittelusta päästään jo ratkaisuihin, sillä parikymmentä aiempaa ilmastokokousta eivät ole olleet mikään planeetan riemuvoitto.
Yksi syy toivon heräämiseen johtuu teknologian kehittymisestä.
Uusiutuvat energiamuodot tuuli- ja aurinkovoima ovat tulleet kehityksen myötä entistä varteenotettavammaksi vaihtoehdoksi fossiilisille polttoaineelle hintansa puolesta.
Niiden hinnat tippuvat koko ajan, mutta siitä huolimatta uusiutuvilla energiamuodoilla tuotetaan edelleen vain pieni osa maailman energiasta.
Tosin Suomen energiaongelmia nämä eivät täysin ratkaise koskaan. Silloin kun Suomessa tarvitaan eniten energiaa, täällä ei juuri paista eikä tuule.
Ilmastokokouksen suurena kysymyksenä on jälleen se, onnistuuko ihmiskunta vähentämään kasvihuonepäästöjään tarpeeksi, jottei ilmastonmuutos tee planeetastamme sietämätöntä paikkaa.
Tällä hetkellä ollaan päästöjen suhteen turmion tiellä. Jos näin jatkuu, maailman keskilämpötila voi nousta vuosisadan loppuun mennessä jopa 3,7 astetta.
Tämä vuosi on ollut herättävä. 2015 on todennäköisesti jälleen maapallon mittaushistorian lämpimin, maailman tehtaana tunnetun Kiinan suurkaupungeissa on valtavia ongelmia ilmansaasteiden kanssa.
Myös pakolaiskriisin taustalla on osittain Syyrian kuivuus.
Jo ennen ilmastokokousta tiedossa, että kehittyvät maat haluavat aiempaa vahvemmin mukaan ilmastotalkoisiin, mutta rikkaiden länsimaiden tulisi maksaa osansa näiden kustannuksista uusiutuviin energiamuotoihin siirtymisessä.
Neuvottelijat ovat tietyllä tavalla haaleassa vedessä.
Kaikki toivovat, että toiset maat vähentäisivät päästöjään enemmän. Kehittyvien maiden ihmiset haluavat lähemmäs länsimaista elintasoa ja tuskin kukaan rikkaissa maissa haluaa luopua saavutetuista eduista.
Maailman rikkain kymmenes tuottaa jopa puolet hiilipäästöistä, mutta köyhimmät kärsivät eniten ilmastonmuutoksesta. Suurimpien saastuttajien lupaukset päästöjen vähentämisestä ovat nekin vaikeasti tulkittavissa.
Päästötavoitteiden suhteen kehittyvät maat ovat suuressa mittaluokassa astuneet askeleen eteenpäin, mutta kehittyviin maihin mahtuu toisaalta niitäkin, jotka haluavat moninkertaistaa päästönsä.
