Ikkunoista näkyi pelkkää Simojärven mutaista vettä – Ranuan sukellusvene on suomalaisista matkailuhankkeista hulluimpia
Etelälappilainen Ranua tunnetaan hillasoistaan ja eläinpuistostaan, mutta myös hullunrohkeasta 1980-luvun matkailuhankkeestaan, turistisukellusveneestä.
Ranuan sukellusveneen tarina sai alkunsa syksyllä 1986, kun kunnan silloinen elinkeinoasiamies Jouko Hernetkoski huomasi vuoden 1986 syksyllä Lapin Kansassa pienen yhden palstan jutun Turussa valmistettavista matkustussukellusveneistä.
– Mietimme silloin matkailu- ja työllisyysasioita, että mistä saataisiin Ranualle lisää toimintaa, Hernetkoski muisteli sanomalehti Kalevan tekemässä jutussa vuonna 2014.
Ranualle oli vuonna 1983 perustettu eläinpuisto, joka oli kasvattanut ranualaisten nälkää matkailubisneksen kehittämiseen. Vuoden 1986 lopulla Ranualla värvättiin jo osakkaita sukellusveneyritykseen.
– Et kyllä arvaa kuinka hullussa tilaisuudessa äsken olin, yhtiön toimitusjohtajaksi ryhtynyt Juha Airas muisteli Kalevalle sanoneensa vaimolleen.
Ajatuksena oli viedä matkailijat tutustumaan Simojärven vedenalaiseen elämään Euroopan ensimmäisellä turistikäyttöön rakennetulla sukellusveneellä. Kultainen Taimen -nimisen aluksen sai tammikuussa 1987 rakennettavakseen turkulainen Wärtsilän tytäryhtiö Laivateollisuus Oy.
Ranualle perustetun Suomen Sukellusvenematkat Oy:n lähes kaikki osakkaat löytyivät omasta kunnasta. Toimitusjohtaja Airas sijoitti yrityksen toimintaan 200 000 markkaa omia rahojaan.
Yhteensä 10 miljoonaa markkaa maksanut alus valmistui kesäksi 1988. Ranualla valmistauduttiin turistiryntäykseen: Simojärven Kultinsalmen rantaan rakennettiin sukellusveneterminaali kahviloineen ja ravintoloineen. Simojärvelle johtava tie päällystettiin asfaltilla, ja alueelle raivattiin kolmen hehtaarin parkkipaikka.
Suomalaiset katselivat tv-uutisista, kun 100 tonnin painoista sukellusvenettä kuljettiin Suomen halki kuorma-auton lavetilla. Ensimmäiseksi kesäksi odotettiin valtavaa yleisöryntäystä, sillä M-tietokeskus Oy:llä teetetty tutkimus ennusti lähes jatkuvia autojonoja Ranualta Kiiminkiin asti, eli lähes 150 kilometrin matkalle.
– Joku virhe siinä tutkimuksessa oli. Ne olivat käsittämättömiä lukuja. Odotimme ylisuuria tuloksia, Airas totesi Kalevalle.
Simojärven sukellusveneristeilyt alkoivat toukokuussa 1988. Avajaisjuhlassa rannalle oli kerääntynyt tuhansittain ihmisiä odottamaan kuuluisan Beatles-hitin hengessä keltaiseksi maalatun aluksen pulpahtamista pintaan.
Sukellusveneestä odotettiin maailmanluokan bisnestä ja toimintaa oli aikomus laajentaa Ruotsiin, Espanjaan, Bahamalle sekä Keniaan. Ulkomaisen lehdistön kiinnostus Japania myöten oli suurta.
Mikä voisikaan mennä pieleen?
Ranuan Kultainen Taimen vei 46 matkustajaansa tutkailemaan Simojärven vedenalaista maailmaa noin 20 metrin syvyyteen. Maisemia noin kilometrin mittaisella kierroksella ja alle tunnin kestävällä kierroksella tähysteltiin pyöreiden ikkunoiden kautta.
Sukellusvenematka Simojärvellä maksoi aikuiselta kaksisataa markkaa ja lapselta satasen. Monet varasivat matkansa jo hyvissä ajoin edeltävänä talvena.
Simojärven pohjassa ei kuitenkaan avautunut Jacques Cousteaun tv-sarjoista tuttua kiehtovaa ja jännittävää vedenalaista maailmaa. Kellertävässä ja sameassa vedessä näki korkeintaan viiden metrin päähän, ja silloinkin näkyvillä oli vain mutaa, hiekkaa ja kiviä. Hyvällä tuurilla saattoi joskus nähdä muikkuja, mateita tai haukia.
Matkailijoille sukellusveneretki oli valtaisa pettymys, jota purettiin jo paikan päällä yrityksen työntekijöihin. Kesätyöläisistä kukaan ei halunnut palata enää toiseksi kesäksi töihin palvelutiskille.
Hätäpäissään Airas istutti järveen lainvastaisesti 700 kirjolohta näkymiä parantaakseen ja sai viranomaisilta huomautuksen. Sameaa sukelluskokemusta pyrittiin elvyttämään myös asiakkaille vilkuttelevilla sukeltajilla ja upottamalla veteen vanha veneenromu.
Ensimmäisenä kesänä 1988 sukellusvenekyytiä kävi kokemassa noin 10 000 henkeä ja rannalla ihmettelijöitä kävi noin 90 000. Paikallisessa eläinpuistossakin rikottiin kävijäennätyksiä.
Ruotsiin siirretyn Kultaisen Taimenen seuraajaksi Ranualle hankittiin 12 miljoonalla markalla vielä toinen sukellusvene, Kultainen Lohi.
Kultaisen Taimenen Ruotsin-reissussakin oli värikkäät vaiheensa. Sukellusvene kuljetettiin Tukholmaan Viking Sallylla. Sittemmin Estoniana tunnettu alus oli ainoa laiva, jonka keulaportista alus mahtui sisään.
Tukholmassa alus takavarikoitiin heti ja siitä piti tilittää 300 000 kruunun tullimaksu. Summa palautettiin myöhemmin lakiin perustumattomana.
Ruotsissa Kultainen Taimen operoi Tukholman lähivesillä ja kuljetti kaikkiaan noin 10 000 asiakasta.
Markkinoinnissa pelisilmä ei ollut kuitenkaan aivan skarpeimmillaan. Ruotsin rannikolla oli taas jahdattu ulkovaltojen vedenalaisia, ja ruotsalaisiin iltapäivälehtiin laitettiin etusivun ilmoitukset, joissa houkuteltiin katsomaan ”oikeaa sukellusvenettä”.
Ruotsalaiset suuttuivat.
Kultainen lohi ruostumassa Kanariansaarten Puerto de Moganissa vuonna 2007 (Wikimedia Commons)
Kovan onnen sukellusvenebisnes hyytyi parissa vuodessa. Vuonna 1990 Ranualla ei sukellettu ollenkaan ja vuonna 1991 Simojärvessä ui enää pieni sukellusvene. Sitten edessä oli konkurssi.
Lopulta kohtaloksi koitui Suomeen iskenyt syvä lama. Kun markka devalvoitiin, ulkomaan lainat kallistuivat ja korot nousivat yli 20 prosenttiin. Firmalla oli velkaa yhteensä 40 miljoonaa markkaa.
Espanjaan myydyt sukellusveneet kuljettivat matkustajia vuosikaudet Kanariansaarten vesillä hyvällä menestyksellä. Atlantilla näkyvyyttä saattoi olla 50 metriä ja veneiden ikkunoista oli mahdollista nähdä muun muassa haita, merikilpikonnia ja tonnikalaparvia sekä merenpohjan runsasta kasvillisuutta.
Espanjaan Ranuan sukellusveneet myös jäivät. Ainakin toinen niitä ruostui maihin nostettuna Gran Canarialla Puerto de Moganin satamassa reilu vuosikymmen sitten.
Lähteinä mm. Kaleva ja ArcticGuesthouse&Igloos -blogi