"Punaiset vastaan valkoiset" – "Tahko" Pihkalan unohdettu peliluomus oli liikuntatuntien kummajainen
Koululiikuntaan 1960- ja 1970-luvuilla osallistuneet saattavat vielä muistaa pelin, joka on jo hyvän aikaa sitten jäänyt unohduksen hämärään, monen mielestä aiheesta.
Liikuntatunneilla pelattiin Kekkosen Suomessa toisinaan salamapalloa, jonka urheiluvaikuttaja Lauri ”Tahko” Pihkala (1888-1981) kehitti 1960-luvun alussa skotlantilaisen James Hoggin kanssa, aluksi soikkopallon nimellä.
Rugbya hieman muistuttavassa salamapallossa soikea pallo pyrittiin kuljettamaan vastustajan päädyssä sijaitsevalle maaliruudukolle ja painamaan se siellä maahan tai lattiaan. Keskimmäiseen maaliruutuun tehty maali oli kolmen ja laitaruutuihin tehty maali kahden pisteen arvoinen.
Salamapalloa kuljetettiin kantamalla ja syötöt ovat sallittuja vain taaksepäin. Mikäli vastustaja kykeni polttamaan pallollisen pelaajan selkään lyömällä, pallosta piti luopua viimeistään kolmannella askeleella ja kahden sekunnin kuluessa.

Professori Lauri ”Tahko” Pihkala ja amerikkalainen jalkapallo 1970. (Pekka Kyytinen/Museovirasto)
Pihkala kantoi Ylen mukaan 1960-luvulla huolta juoksemisen vähenemisestä ”istuvassa kulttuurissamme” ja tarjosi radiopakinassaan ratkaisuksi palloa. Pesäpallossa oli hänen mukaansa liikaa pallonlyöntiä ja muissa lajeissa juoksua hidasti pallon kuljetus pomputtamalla tai jaloissa potkien. Vanhojen hippapelien ongelmana oli puolestaan ”sekava ruuhkautuminen”.
Jostain syystä ”Tahko” oli mieltynyt rugbyssa käytettyyn taaksepäin syöttämiseen, jonka hän kopioi kehittämäänsä uuteen peliin.
Salamapallolle perustettiin jopa oma liitto. Lajissa pelattiin jopa kansainvälinen ottelu suomalaisten ja ruotsalaisten YK-pataljoonien välillä tammikuussa 1967 Kyproksella. Peliä yritettiin juurruttaa erityisesti puolustusvoimiin, urheiluopistoihin ja kouluihin.
Mitään liikuntatuntien suursuosikkia hieman kummajaisena pidetystä salamapallosta ei kuitenkaan tullut. Laji jäi muiden joukkuepelien jalkoihin lähinnä ärsyttäväksi koettuine selkään läpsyttelyineen ja outoine taaksepäin syöttelyineen.
Oikean muotoisen pallon puutekin haittasi usein, ja peliin liittyi laitaoikeistolaisen Pihkalan hengessä poliittis-historiallisesti hieman kyseenalaisia aspekteja. Ainakin joissakin kouluissa joukkueet jaettiin punaisiin ja valkoisiin ja toinen joukkueista varustettiin punaisin käsivarsinauhoin.
Salamapallon aika alkoi olla ohi jo 1980-luvulle tultaessa. Lähes täydellisestä unohduksiin vaipumisesta kertoo, että Google-hakukin lajista tuottaa vain muutaman osuman.