EU:n aluerahat pantava uuteen tarkasteluun, vaatii keskustan meppi Mauri Pekkarinen
EU:n aluepolitiikka eli koheesiopolitiikka ei toimi toivotulla tavalla, näkee keskustan europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen.
Yhteisen koheesiopolitiikan tehtävä on edistää yleistä kehitystä ja tasoittaa sekä jäsenmaiden välisiä että niiden sisäisiä kehityseroja.
Koheesiorahaa eli aluetukea EU osoittaa tavoitteen saavuttamiseksi seitsemälle vuodelle ulottuvissa menokehyksissä noin 360 miljardia euroa. Määrällisesti eniten aluetukea saa Puola, noin 11 miljardia euroa vuodessa.
Asukasta kohti laskien suurinta tuki on Baltian ja eräissä itäisen EU:n maissa eli noin 350 euroa asukasta kohti vuodessa. Suomen saama asukaskohtainen tuki on noin kymmenesosa tästä.
– Tilastot osoittavat, että EU:n valtava tuki erityisesti itäiseen Eurooppaan on merkinnyt sitä, että kehityserot ovat pienentyneet jäsenmaiden, siis itäisten ja läntisten EU-maiden väillä, Pekkarinen sanoo tiedotteessa.
– Monien suurten itäisten EU:n jäsenmaiden pääkaupunkiseutujen ostovoimakorjattu alue-bkt on ajanut selvästi muun muassa Helsingin seudun ohitse. Muusta Suomesta puhumattakaan, Pekkarinen toteaa.
Pekkarisen mukaan samaan aikaan näiden maiden sisällä alue-bkt:lla mitatut erot ovat kuitenkin kasvaneet rajusti, ja erot voivat olla jopa 400 prosentin suuruisia.
– Useissa itäisen ja eteläisen Euroopan jäsenmaassa EU:n koheesiorahat kohdennetaan tänään kohtuuttoman suurelta osalta muutenkin hyvin kehittyviin alueisiin.
Pekkarisen mielestä tähän on saatava muutos.
Pekkarinen muistuttaa kirjeessään aluekehityskomissaari Elisa Ferreiralle, että ”EU:n perussopimuksen 174 artiklan mukaan yleisenä tavoitteena on vahvistaa EU:n taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Artiklan mukaan EU:n tavoitteena on vähentää alueiden välisiä kehityseroja eikä suinkaan lisätä niitä jäsenmaan sisällä”.
Pekkarisen mukaan nyt, kun nykyinen ohjelmakausi 2021-2027 on vielä alkuvaiheessa, ”olisi erittäin tärkeää, että komissio suuntaisi määrätietoisesti varojen kohdentamista alueille osoitettujen tehtävien parempaan suorittamiseen tavoitteena kaventaa jäsenmaiden sisäisiä eroja”.
Käytännössä tämä tarkoittaisi Pekkarisen mielestä sitä, että ”jäsenvaltiot voisivat kohdentaa enemmän koheesiorahoitusta alueille, joiden kehitysolosuhteet ovat aiempaa heikommat”.