Kulmuni: Luonnonsuojelulaissa ei kyse pelkästä puoluepoliittisesta pelistä, maanomistajilla oikeus korvauksiin
Luonnonsuojelulaista kehkeytyneessä konfliktissa ei ole kyse pelkästään puoluepoliittisesta pelistä, kirjoittaa keskustan kansanedustaja Katri Kulmuni Facebookissa.
– Tunnistan toki itsekin tämän puolen asiasta. Se ei ole mielestäni kuitenkaan mitenkään asian merkittävin puoli.
Kulmunin mukaan kyse on oikeasti asioista: luonnonsuojelun hyväksyttävyydestä ja maanomistajien oikeudesta korvauksiin luontoa suojeltaessa ja käyttöä rajoitettaessa.
– Maanomistajien oikeus korvauksiin tulee turvata kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa luonnonsuojelulain säännöksistä aiheutuu käyttörajoitusten kautta korvattavaa haittaa. Tässä ollaan aivan ideologioiden ytimessä eikä keskustan eduskuntaryhmän näkemyksen pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä.
Kulmunin mukaan tässä hallituksen esitys kuitenkin epäonnistui. Hän huomauttaa, että maa- ja metsätalousministeriön mukaan uudella menettelyllä olisi erittäin merkittäviä välillisiä vaikutuksia maanomistajan oikeusasemaan ja uhanalaiseksi säädettävien luontotyyppien pinta-ala olisi ollut yli kaksi miljoonaa hehtaaria, pääosin talousmetsää.
– Edelleen ministeriö näki merkittäväksi riskiksi sen, että nämä alueet siirtyvät tosiasiassa talouskäytön ulkopuolelle, koska kaupalliset puunostajat eivät oletettavasti ostaisi tällaisilta alueilta puuta.
Koska luontotyypin uhanalaisuuteen ei esityksen mukaan liittyisi välittömiä oikeusvaikutuksia, uhanalaisten luontotyyppien määrittämiseen ei liittyisi myöskään valtion korvausvelvoitetta, Kulmuni muistuttaa.
Kulmunin mukaan hallituksen esitys olisi mahdollistanut nykyisin lain tasolla säädettävien suojeltujen luontotyyppien luetteloimisen valtioneuvoston asetuksella.
– Asetuksella olisi säädetty jopa 80 luontotyypistä, joten uusi menettely olisi synnyttänyt pitkäkestoisen, laajasti maanomistajia koskevan epäselvyyden siitä, maksetaanko korvauksia vai ei.
Keskustaedustajan mielestä vihreiden tulisi nyt päättää, esitettiinkö uhanalaisia luontotyyppejä mukaan vain informaatiomielessä olettaen, ettei oikeusvaikutuksia ole, vai oliko tavoitteena myös tosiasiassa lisätä suojelun tasoa ilman valtion korvausvelvollisuutta.
– Yhtä aikaa nuo kaksi eivät voi pitää paikkaansa. Jos kyse olisikin vain tiedon levittämisestä ilman oikeusvaikutuksia, ei laki ole tähän oikea kanava. Siihen on muita keinoja käytettävissä, Kulmuni huomauttaa.