Pieni ripaus itseluottamusta tekisi keskustalle hyvää
Keskustan lähtöasetelmat ensi kevään eduskuntavaaleihin eivät ole parhaat mahdolliset. Tämän tietää jokainen politiikkaa seuraava.
Viimeisimmät kannatusmittaukset ovat olleet puolueen kannattajille murheellista luettavaa. Samaa voi sanoa monista gallupmittauksen jälkeisistä arvioista. Kilpakumppaneiden analyysien sävy on ollut vahingoniloinen. Kun naapurin sauna palaa, niin lisäpuhtia on annettu heittämällä bensaa liekkeihin.
Surkeita galluplukuja ei kannata jäädä murehtimaan. Sitä keskustan poliittiset vastustajat juuri toivovat: puolueen lamaantumista ja itseluottamuksen rapautumista. Tätä iloa ei kannata heille suoda.
Historiallisen alhaiset lukemat ovat herättäneet levottomuutta myös omissa joukoissa. Vaatimaton kannatus harmittaa ja tuskastuttaa kannattajia, mikä on täysin ymmärrettävää.
Hyvät neuvot puolueen kannatuksen korjaamiseksi ovat nyt kultaakin kalliimpia. Selvää on, että yksittäistä taikatemppua tilanteen korjaamiseksi ei ole. Jos olisi, korjaavat toimenpiteet olisi tehty jo ajat sitten.
Voivottelu, syyllisten etsiminen, vanhojen virheiden listaaminen tai synkkyyteen vaipuminen eivät edistä puolueen tilannetta – päinvastoin.
Voivottelu, syyllisten etsiminen, vanhojen virheiden listaaminen tai synkkyyteen vaipuminen eivät edistä puolueen tilannetta – päinvastoin.
Puheet hallituksen kaatamisesta eivät ole ratkaisu keskustan kannatusalhoon. Yleinen mielipide ja varsinkin media tulkitsisivat kaatoaikeet vaalitempuksi ja vielä keskellä kansainvälistä kriisiä. Ei siitä ainakaan keskusta hyötyisi.
Asioista voi ja pitää uskaltaa olla hallituksessa eri mieltä. Se kuuluu normaaliin demokratiaan. Sitä sanotaan vaikuttamiseksi. Näin keskusta tekee parhaillaan EU:n metsien ennallistamisasetusta koskevassa päätöksenteossa.
Vastaavaa työtä keskusta on tehnyt koko hallituskauden ajan. Lista hallituksen päätöksistä on pitkä ja vakuuttava.
Sote-uudistus on vihdoin ja viimein viety maaliin. On tehty keskustalainen perhevapaauudistus. Opintovelvollisuuden yläraja on nostettu 18 vuoteen asti. On lisätty koulutuspaikkoja maakuntayliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. On puolustettu suomalaisia viljelijöitä ja maaseudun elinkeinoja ja niin edelleen.
Nämä ja monet muut merkittävät päätökset ovat jääneet julkisuudessa liian vähäiselle huomiolle. Harva tuntuu enää muistavan sitäkään, että keskusta sai hallitusneuvotteluissa läpi kaikki 11 kynnyskysymystään.
Puolueelle vähemmän mairittelevista ratkaisuista on pidetty ääntä senkin edestä. Niin vaatimatonta asiaa, josta puoluetta ei olisi kritisoitu ankarasti, ei ole olemassakaan.
Eduskuntavaalien alla keskustassa tarvitaan enemmän yhteishenkeä ja armollisuutta erilaisia näkemyksiä kohtaan.
Monipuoluejärjestelmässä yksikään puolue ei pysty määrittelemään hallituksen päätöksiä. Poliittinen päätöksenteko kompromissien taidetta. Tämä tuntuu unohtuneen monilta politiikan seuraajilta.
Oppositiosta on tunnetusti helppo tarjota yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Syystä tai toisesta oppositiosta tarjotut ratkaisumallit osoittautuvat usein käyttökelvottomiksi, kun niitä esittänyt puolue pääsee hallitusvastuuseen.