Kaikkien vallanpitäjien on ymmärrettävä, että heitä koskevat samat säännöt kuin muitakin kansalaisia ja joskus jopa vielä vaativammin
Kokoomuksen kansanedustajan Wille Rydmanin väitettyä toimintaa koskeva Helsingin Sanomien selvitys (19.6.) antaa aihetta myös periaatekeskusteluun.
Monet nuoret ja tapahtumahetkillä jopa alaikäiset naiset ovat kuvanneet yhtäpitävästi kansanedustajan käytöstä ahdistavaksi ja epämiellyttäväksi.
Periaatekeskustelun ydin on, että demokratiassa vallanpitäjiä koskevat täsmälleen samat säännöt ja käyttäytymisodotukset kuin tavallisia kansalaisiakin ja usein jopa vielä vaativammin.
Etenkin luottamustehtävässä oleva on joskus suorastaan suurennuslasin alla.
Se onkin paikallaan, sillä valta voi sokaista. Luottamustehtävään valittu on tehtävässään hoitamassa kansalaisten asioita, ei hyötymässä itse millään tavalla.
NUORI on yleensä ihmissuhteissaan haavoittuvaisempi. Hän ei tiedä aina oikeuksiaan eikä osaa edellyttää oikeudenmukaista kohtelua. Hän voi pelätä työnsä tai tulevaisuutensa puolesta.
Mutta hän voi tuntea itsensä imarrelluksikin ja nauttia itsekin – ainakin tiettyyn rajaan asti.
Silloin vahvemman osapuolen on tiedettävä, mikä on soveliasta käytöstä ja missä mennään sen rajan yli.
Samaa vahvemman aseman väärinkäyttöä on selvitelty ympäri maailman viime vuosikymmeninä. Julkisuuteen päätyneet tapaukset ovat olleet yleensä seksuaalisia. Kaavakin on sama: tekijä on mies, uhri nuori nainen.
Niin Rydmanin tapauksessakin.
RYDMAN kiistää itseensä kohdistuneet epäilyt. Vaikka poliisikin on niitä tutkinut, syytteitä ei ole nostettu. Asiat ovat joko vanhentuneet, niihin ei ole löytynyt ulkopuolisia todistajia, tai ne on katsottu muuten vähäpätöisiksi.
Tuskin naisten kertomukset ovat kuitenkaan perättömiä. HS tietää varmasti vastuunsa, ja jutun julkaisemisen perusteita on selvitetty moneen kertaan.
Myös kokoomusjohdon kommentit jutun julkaisun jälkeen puhuvat Rydmanin puolusteluja vastaan.
Niissä ei ole yritettykään kiistää tai edes puolustella väitettyjä tapahtumia.
Kokoomusjohtajat välttelivät tosin aluksi median kysymyksiä eivätkä suostuneet haastatteluihin, mutta kommentoivat somessa. ”Järkyttävää luettavaa”, ilmoitti puheenjohtaja Petteri Orpo, ja saman sävyisesti kirjoittivat muutamat muutkin kokoomusnimet.
Tuskin naisten kertomukset ovat perättömiä. HS tietää varmasti vastuunsa, ja jutun julkaisemisen perusteita on selvitetty moneen kertaan.
RYDMAN-tapaus on kiusallinen nyt kokoomukselle, mutta samantapaiseen vallan väärinkäyttöön voidaan törmätä missä vain.
Kokoomuksen viaksi on kuitenkin luettava, että väitteet Rydmanin käytöksestä ovat olleet puolueessa laajalti tiedossa jo pitkän aikaa, sillä ne ovat tapahtuneet puolueväen piirissä. Ne on vain yritetty pitää pois julkisuudesta. Orpokin on tiennyt niistä ainakin viime talvesta lähtien.
Ilman HS:n tutkivaa journalismia asia olisi mitä todennäköisimmin hautautunut.
Julkisuus on kuitenkin välttämätön vaikkakin kova rangaistus siitäkin huolimatta, että varsinaisia oikeusseuraamuksia ei tapauksesta nousisikaan.
Se nimittäin opettaa kaikkia vallassaolijoita ymmärtämään asemaansa ja ajattelemaan käytöstään.