Tuoko syytös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vain lisäpisteitä? – Oikeudenkäynneillä on mahdollista saada halutun kaltaista poliittista julkisuutta, väitöstutkija sanoo
Oikeustapaukset kiihottamisesta kansanryhmää vastaan voivat kääntyä syytetyn eduksi, käy ilmi Tuomas Äystön tuoreesta väitöskirjasta.
– Vastaajien näkökulmasta tällaisilla oikeudenkäynneillä on mahdollista saada halutun kaltaista poliittista
julkisuutta, Äystö sanoo.
Kiihotuspykälällä on Äystön mukaan kansainvälisen oikeuden tuki, mutta poliittisessa julkisuudessa se on kiistanalainen.
Tutkijan mukaan Suomeen on muodostunut joukko sananvapaustapauksia, joista vastaajat tiedottavat omilla foorumeillaan ja käyttävät niiden tuoman julkisuuden eduksi kritisoidakseen vallitsevia käytäntöjä ja tuodakseen esiin omia näkemyksiään maahanmuutosta ja islamista.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on usein uskonrauhatapausten pääsyyte. Suomessa uskonrauhapykälää on 2000-luvulla käytetty etenkin islamia koskevissa tapauksissa.
– Suomi poikkeaa muista Pohjoismaista ja suurimmasta osasta Eurooppaa siinä, että se edelleen soveltaa tällaista pykälää aktiivisesti, Äystö toteaa.
Äystö tutki uskontotieteen väitöskirjassaan uskonrauhan rikkomista koskevan rikoslain pykälän poliittista taustaa ja oikeuskäytäntöä.
Tutkimuksen mukaan oikeusistuinten työssä muodollisia määritelmiä ratkaisevammaksi muodostuu usein se, millaisia käsityksiä tuomareilla on uskonnoista yleisesti.
– Oikeuslähteissä on muodolliset kriteerit sille, miten uskonto ja pyhä määritellään, mutta käytännön viranomaistyössä ne täydentyvät populaareilla ymmärryksen tavoilla.
Äystön mukaan se, mitä arkipuheessa määritetään uskonnoksi, rakentuu monessa paikassa: viranomaistyössä, uskonnonopetuksessa ja tiedotusvälineisssä.
Käytännössä tämä saattaa heikentää sellaisten yhteisöjen mahdollisuuksia tulla suojelluksi, jotka eivät istu kansanomaiseen ymmärrykseen maailmanuskontosapluunasta, ja joiden pyhinä pitämät asiat eivät ole tunnettuja.
– Keskustelu esimerkiksi profeetta Muhammadin pyhyydestä on ollut hyvin näkyvää, joten hänen erikoisasemansa on hyvin tiedossa. Samaa ei voi sanoa esimerkiksi uuspakanaryhmien pyhistä paikoista.
Suomessa on yli 115 rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa, joita pykälän tulisi Äystön mukaan periaatteen tasolla suojella samanarvoisesti.