Puolustuksen suurista linjoista on parempi hakea yksimielisyyttä kuin poliittisia irtopisteitä
Eduskunnassa saavutettua suurta yhteisymmärrystä ei kannattaisi turmella vaalien huumassakaan. Tällaista houkutusta näyttää kuitenkin olevan, valitettavasti.
Tämä kävi ilmi Yle uutisten kyselystä (19.1.), jossa puoluejohtajilta oli tivattu näkemyksiä turvallisuuskysymyksiin.
Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä ei tosin ole ollut täyttä yksimielisyyttä enää aikoihin. Siksi kokoomuksen ja RKP:n Nato-myönteinen kanta ei herätä sen kummempaa ihmetystä. Nämä puolueet ovat sitä paitsi tyytyneet hallitusohjelmissa enemmistön näkemyksiin.
Uutta Ylen kyselyssä sen sijaan oli, että paitsi vasemmistoliittoa, myös vihreät, SDP ja perussuomalaiset virittelevät vaalikysymystä Horneteja korvaamaan hankittavien hävittäjäkoneiden määrästä.
Uutta tämä oli siksi, että eduskunta on hyväksynyt puolustusselonteon lähes yksimielisesti. Vain vasemmistoliitto ei ollut kaikkeen tyytyväinen. Selonteossa edellytetään, että koko nykyinen Hornet-kalusto korvataan täysimääräisesti, kun sen käyttöikä tulee täyteen.
Tämä aika lähestyy. Alustavat tarjouspyynnötkin on jo lähetetty. Tarjouksia pyydetään 64 hävittäjästä. Päätöksen ostosta tekee seuraava hallitus, mutta siis kaikki muut puolueet paitsi vasemmistoliitto ovat sitoutuneet hankintaan.
Tietenkin hävittäjähankinta on jättiostos eikä millekään puolueelle läpihuutojuttu. Mutta maailmankirjat ovat nyt siinä asennossa, että jos haluamme isänmaatamme puolustaa, tästä on myös maksettava.
Siksi erityisesti SDP:n ja perussuomalaisten kannat ihmetyttävät.
Pienen maan vahvuus on ollut suuri yksimielisyys turvallisuuspolitiikassa. Siksi turvallisuuskysymyksistä ei ole haettu vaaliaseita. Sama tavoite saisi olla nykypäivän päättäjilläkin.
SDP:n vastaukset antoi sairauslomalla olevaa puheenjohtajaa Antti Rinnettä sijaistava varapuheenjohtaja Sanna Marin. Epäselväksi on jäänyt, puhuiko Marin Rinteen suulla vai henkilökohtaisia näkemyksiään.
Toivottavasti Marin ei pannut puolueensa pääministeriehdokasta hankalaan tilanteeseen ja taas selittelyjen tielle.
Vielä omituisempi on perussuomalaisten Jussi Halla-ahon näkemys. Mistä se kumpuaa, helsinkiläisyydestäkö?
Sitäkin sopii epäillä. Jos hävittäjien määrää pienennetään, luovutaan koko Suomen puolustamisesta. Tämä on käynyt selväksi sotilaiden kannanotoista.
Tähän asti perussuomalaiset ovat pitäneet itseään pikemminkin puolustusvoimien ystävänä. Tässä vastauksessaan Halla-aho asemoi puolueensa vihreiden ja vasemmiston kanssa samaan joukkoon.
Pienen maan vahvuus on ollut suuri yksimielisyys turvallisuuspolitiikassa. Yksimielisyyttä on haluttu vaalia niin vaikeina kuin rauhallisempinäkin aikoina. Siksi turvallisuuskysymyksistä ei ole haettu vaaliaseita.
Sama tavoite saisi olla nykypäivän päättäjilläkin.
Puolustusministeri Jussi Niinistö on sitten oma lukunsa. Hänen puheensa jopa sadasta hävittäjästä kuulostavat monia kansalaisia ärsyttävältä militaristiselta rahankylvöltä.
Silloin, kun 64 hävittäjän miljardeissakin on nielemistä, liioitellut puheet eivät edistä asian sopuisaa ratkaisua. Oli ministeri mitä mieltä henkilökohtaisesti tahansa, hänen sopisi muistaa vastuunsa valtioneuvoston jäsenenä.