Pormestari ei päätä Helsingin tulevaisuudesta
Kuuden eduskuntapuolueen puoluesihteeri julkaisivat tiistain Helsingin Sanomissa yhteisen mielipidekirjoituksen, jossa arvosteltiin pyrkimystä tehdä kuntavaaleista pormestarivaalit erityisesti Helsingissä.
Kuinka ollakaan, samassa lehdessä julkaistussa gallup-uutisessa nostettiin jälleen näkyvästi esiin kokoomuksen ja vihreiden kilpa Helsingin suurimman puolueen ja pormestarin paikasta.
Puoluesihteereiden mielestä kuntavaaleissa olisi syytä kuten korostaa asiakysymyksiä.
He kaipaavat keskustelua koulujen ja varhaiskasvatuksen tulevaisuudesta, asuntopolitiikan ongelmista, virkistysalueista, työntekijöiden työoloista, joukkoliikenteen toimivuudesta tai elinkeinopolitiikan edellytyksistä.
Kirjoituksen alla olivat kaikkien muiden paitsi kokoomuksen ja vihreiden puoluesihteerien nimet.
Tämä on sikäli ymmärrettävää, että pormestarikisa hyödyttää ennen muuta kokoomuksen ja vihreiden vaalityötä Helsingissä.
Mitä itse asiaan tulee, keskustan, perussuomalaisten, SDP:n, vasemmistoliiton, RKP:n ja kristillisdemokraattien puoluesihteerit ovat oikeassa.
Kuntavaaleissa ei valita suoraan pormestaria missään kunnassa. Helsingissä ja eräissä muissa kunnissa uudet valtuutetut valitsevat vaalien jälkeen keskuudestaan pormestarin.
Kuten puoluesihteerit huomauttavat, pormestaria voi luonnehtia lähinnä kaupunginhallituksen kokopäivätoimiseksi puheenjohtajaksi.
Pormestarivaalin korostaminen voi olla omiaan vieraannuttamaan äänestäjiä. Esimerkiksi Helsingissä kokoomus ja vihreät eivät tavoita läheskään kaikkia äänestäjiä.
Vuoden 2012 kuntavaaleissa kokoomus ja vihreät saivat Helsingissä yhteensä alle puolet äänistä ja valtuustopaikoista. Enemmistö äänestäjistä valitsi jonkin muun puolueen ehdokkaan.
Onkin pidettävä äänestäjien aliarvioimisena sellaisen mielikuvan luomista uutispalstoilla, että Helsingissä olisi valittavana vain kaksi vaihtoehtoa.
Kahteen puolueeseen keskittyvä uutisointi hämärtää senkin, että pienemmät ryhmät ovat usein ratkaisseet äänestystulokset Helsingin valtuustossa.
Päättyvällä kaudella Helsingin valtuustossa ovat korostuneet aivan muut voimasuhteet kuin kahden suurimman puolueen keskinäinen järjestys. Rajalinja on piirretty usein vihervasemmiston ja keskustaoikeiston väliin.
Todellinen kisa käydään nytkin siitä, kumpi koalitio saa enemmistön valtuustoon, vihervasemmisto vai keskustan ja oikeiston ryhmät.
Viime vaaleissa vihreät ja vasemmistopuolueet saivat yhteensä 44 paikkaa. Kokoomus, perussuomalaiset, RKP, keskusta ja kristillisdemokraatit ylsivät yhteensä 41 paikkaan.
Voimasuhteet muuttuivat matkan varrella vielä vihervasemmiston hyväksi sen ansiosta, että eräät kokoomuksen ja perussuomalaisten valtuutetut loikkasivat rajalinjan yli tai muodostivat yhden hengen ryhmiä.
Tämän kokemuksen nojalla esimerkiksi kokoomuksen äänestäjä ei voi olla varma, onko kokoomuksen ryhmä suurin vielä vaalikauden lopullakin, vaikka se vaaleissa suurimmaksi nousisikin.
Kahteen puolueeseen keskittyvä uutisointi hämärtää senkin, että pienemmät ryhmät ovat usein ratkaisseet äänestystulokset Helsingin valtuustossa.
Esimerkiksi keskustan kolmihenkinen ryhmä on monta kertaa noussut vaa´ankielen asemaan päättyvällä kaudella.
Nyt on todellakin kyse kuntavaaleista, joissa valitaan vain valtuutettuja päättämään kunnan asioista. Niin Helsingissä kuin kaikissa muissakin kunnissa ääni kannattaa antaa sille puolueelle ja ehdokkaalle, jonka äänestäjä kokee itselleen läheisimmäksi.