Nälkävuodet muistuttavat omavaraisuuden tärkeydestä
Suomen valtiollisesta itsenäistymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi järjestetään satoja tapahtumia eri puolilla Suomea.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt toinen merkkivuosi. Suomea koetelleet nälkävuodet huipentuivat vuosina 1867-1868.
Pahin nälkäkriisi alkoi 150 vuotta sitten. Syyskuusta 1867 lähtien alkoi kuolla tuhansia ihmisiä kuukaudessa. Vuoden 1868 alkupuolella menehtyneiden määrä kasvoi kymmeniin tuhansiin kuukaudessa.
Nälkään ja tauteihin kuoli nälkävuosien aikana yhteensä noin 200 000 henkeä, noin kymmenesosa silloisesta väestöstä.
Nälänhätä johtui monesta peräkkäisestä katovuodesta. Vuonna 1867 saatiin korjattua vain hieman yli puolet normaalivuosien viljasadosta.
Kirjailija Santeri Alkio kuvasi katovuoden 1867 tapahtumia teoksessaan ”Murtavia voimia”. Silloinen hätä välittyy edelleen koskettavana kirjan sivuilta.
Nälkävuosien kokemuksiin sisältyy myös ajankohtainen viesti.
Vaikka nälkävuosien käsittely on jäänyt viime vuosikymmenten yhteiskunnallisessa keskustelussa vähemmälle huomiolle, kansallisessa alitajunnassa niiden vaikutus tuntuu vieläkin.
Lapsia opetetaan arvostamaan ruokaa kotona ja koulussa. Isoäidit voivat vieläkin paheksua ruoan jättämistä lautaselle, koska muistavat omien isoäitiensä kertomukset lapsuuden nälkävuosista.
Nälkävuosien kokemuksiin sisältyy myös ajankohtainen viesti.
Ilmastonmuutoksen seurauksena viljelyolosuhteet saattavat muuttua dramattisesti suuressa osassa maailmaa.
Jotkut köyhät maat voivat joutua kokemaan samaa kuin Suomi 150 vuotta sitten.
Monet asiantuntijat ovat muistuttaneet kotimaisen elintarvikeomavaraisuuden tärkeydestä ilmastonmuutoksen maailmassa.
Emme voi tuudittautua siihen, että maailmalta olisi aina mahdollisuus ostaa edullisia elintarvikkeita.
Tämä kannattaa muistaa, kun pohditaan keinoja suomalaisen maatalouden kannattavuuden parantamiseksi.