Äärilaitojen noustessa

Kesän EU-vaaleissa poliittisen kentän oikeanpuoleinen laita vahvistui. Euroopan parlamentissa on nyt aiempaan verrattuna poikkeuksellisesti EPP-ryhmästä oikealle päin vielä kolme ryhmää: vanha ECR-ryhmä, johon muun muassa perussuomalaiset kuuluvat, sekä uusina ryhminä ”Patriootit” ja ”Suvereenit”.

EU-vaalien jälkeen jyrkkenevä kehitys eri vaaleissa on Euroopassa jatkunut. Esimerkiksi Saksan paikallisvaaleissa sekä puoluekentän vasemmassa että oikeassa laidassa olevat puolueet etenivät.

Tämä on melkoinen myrskyvaroitus tulevia liittopäivävaaleja ajatellen. Itävallan viime viikkoisissa vaaleissa suurimmaksi puolueeksi tuli äärioikeistolaiseksi luonnehdittu vapauspuolue.

On tärkeää ymmärtää niitä syitä, miksi uudet puolueet nousevat.

Eurooppalaisen laitaoikeiston parissa on todella äärimmäisiä ajatuksia ja sen nousu pelottaa. Kuten myös laitavasemmiston. Joskus hämmentää huomata, miten samankaltaisia katsantokantoja äärilaidoilta löytyy. Esimerkiksi Kremliä myötäilevät ajatukset Ukrainassa käytävään sotaan liittyen tuntuvat yhdistävän eurooppalaisen puoluekartan ääripäitä.

EU-parlamentissa kaikkia suurimmasta EPP-ryhmästä oikealle istuvia meppejä ei kuitenkaan pidä leimata äärioikeistoksi. Esimerkiksi ECR-ryhmässä toimi ennen brextiä Britannian konservatiivisen puolueen (toryt) mepit. Siis toinen maan johtavista valtapuolueista, Boris Johnsonin ja Margaret Thatcherin puolue. Sitä voi näin keskustalaisesta näkökulmasta pitää toki liian talousoikeistolaisena puolueena, mutta tuntuisi epä-älylliseltä kutsua sitä äärioikeistoksi.

On tärkeää ymmärtää niitä syitä, miksi uudet puolueet nousevat. Olen ennenkin varoittanut alueellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvun seurauksista. Yksi eurovaalien uusien poliittisten ryhmien nousun syy on ihmisten kokemus EU:n liian syvästä ja väärille aloille ulottuvasta integraatiosta, viime vuosien yhteisvelkapaketit mukaan lukien. Tämä on ”vanhoissa ryhmissä” otettava vakavasti. Euroopan yhteistyötä tarvitaan, nykyinen aika ja maailmanpolitiikka sen kipeästi osoittaa, mutta sitä on toteutettava järkevästi.

Euroopan laitaoikeisto ei ole yhtenäinen. Niinpä ECR:n lisäksi syntyi ”patrioottien” ja ”suvereenien” ryhmät. Ensin mainittuun kuuluvat muun muassa Orbanin ja Le Penin puolueet, jälkimmäiseen vielä siitä jyrkemmät. (Suvereenien ryhmän enemmistön muodostavat viime vuosina kovasti jyrkentyneen saksalaisen AfD-puolueen mepit.)

Vaalituloksia on kunnioitettava. Jokainen meistä mepeistä on valittu demokraattisesti vapailla vaaleilla luottamustehtäväänsä. Mutta samalla on tehtävä selväksi, että rakennamme Eurooppaa rauhan ja demokratian perustalta, missä ääriajattelua ei tarvita, tulipa se mistä suunnasta tai minkä ismin nimissä tahansa. Sille linjalle, millä maalaisliitto/keskusta-liike Suomessa aikanaan tukahdutti niin kommunistien kuin fasistienkin nousun, olisi koko Euroopassa nyt tilausta.