Suomi tarvitsee vakauttavan keskiluokan
”Työväen presidentti” ja ”Vastakkainasettelun aika on ohi” olivat Kokoomuksen ja Sauli Niinistön presidenttivaalien teemat 2006.
Ne tulkittiin hetken hengen tunnistaviksi ja hyödyntäviksi kampanjateemoiksi.
Jälkeenpäin ajatellen teemat todistavat aatteellispoliittista murrosta, osuivat vanhan ajan loppuun ja aistivat uuden ajan alkua.
Teemoihin kiteytyy yhteiskunnallinen muutos ja aatteellinen selkiintymättömyys.
Vakiintuneet työmarkkinat, pitkäaikaiset työsuhteet ja palkkatyöhön kytketyt etuudet olivat Kokoomusta ja SDP:tä yhdistävä rakennelma.
Työmarkkinapolitiikka sääteli Suomen politiikan esityslistaa.
Työmarkkinapolitiikkaan itsestäänselvyytenä kuuluva edunvaalinta ja ryhmäitsekkyys olivat hämärtäneet aatteellista rajaa oikeiston ja vasemmiston – Kokoomuksen ja SDP:n – välillä.
Mitä ihmettä Suomessa on vuosikymmenessä tapahtunut, kun vastakkainasetteluista ei enää hiota särmiä vaan teroitetaan kärkiä?
Samoihin aikoihin 2006 Jyrki Katainen linjasi puolueensa keskustaoikeistolaiseksi.
Jutta Urpilainen puolestaan asemoi SDP:n 2008 keskustavasemmistolaiseksi puolueeksi.
SDP oli kannattajakunnaltaan keskiluokkaisin, sosiologisesti keskustalaisin puolue.
Taktisesti Kokoomus oli keskustalaisin, sopivin kumppani. Aatteellisesti Keskusta oli keskustalaisin puolue, perinteisen juonteensa ja luonteensa voimalla.
Yhteistä puolueille oli tulevaisuuden rakentaminen keskiluokan varaan; miten kukin sitten keskiluokan halusikin määritellä.
Puolueiden ”keskustalaisuutta” yhdisti myös sovittelevuus ja yhteisymmärryksen politiikka.
Mitä ihmettä Suomessa on vuosikymmenessä tapahtunut, kun vastakkainasetteluista ei enää hiota särmiä vaan teroitetaan kärkiä?
Keväällä 2016, retoriikkaansa luokkaristiriidoista ammentaneiden vappupuheiden jälkeen on etsittävä syitä vastakkainasetteluiden kärjistämiseen ja yhteisymmärryksen karsastamiseen.
Työmarkkinoiden muutos ja ennen muuta työmarkkinapoliittisten rakenteiden uudistuminen ovat hyviä selityksiä. Ne luovat turvattomuutta ja tulevaisuuden pelkoa, takerruttavat menneisyyteen ja perinteiseen retoriikkaan.
Perinteinen keskiluokka pelkää asemansa puolesta. Kansanvallan ja valtion tukena ja turvana ollut keskiluokka kokee olevansa häviäjä, joutuvansa muutosten maksajaksi.
Jos keskiluokan pettymys syvenee, sillä voi olla suuri vaikutus yleiseen yhteiskuntamoraaliimme, lain ja järjestyksen kunnioitukseen.
Vastakkainasetteluista tulee ongelma, jos yhteiskunta talloo paikallaan.
Keskiluokka on ollut yhteiskuntaa vakauttava voima, ja keskiluokkaan nousu – säätykierto – on luonut yhteiskuntaan eteenpäin menemisen meiningin.
Vaikka päivänpolitiikalla voidaan selittää paljon, niin on mielekästä ja tarpeellista arvioida politiikkaa laajempina kehityskulkuina, hakea ajallisesti pidempiä kaaria ja yhteiskunnallisesti laveampia selityksiä.
Kurkistus vuosikymmenen takaiseen Suomeen avartaa näkökulmaa. On tärkeä tunnistaa keskiluokan merkitys, avata sen muodostumista ja siihen nousun perusteita.