Kilpailukykysopimusta ei saa kaataa pikkuriitoihin
Suomen kansantaloudella on mennyt heikosti vuodesta 2008 alkaen. Maan bruttokansatuote, teollisuustuotanto ja vienti ovat tällä hetkellä alhaisemmalla tasolla kuin kahdeksan vuotta sitten.
Valtiovarainministeriön entinen kansliapäällikkö Raimo Sailas (sd.) nimesi aikajakson menetetyksi vuosikymmeneksi (HS 26.4.).
Yksittäistä syytä, miksi Suomi on ajautunut apatian tilaa, ei Sailaksen mukaan ole olemassa. Surkea talouskehitys on monen tekijän summa.
Suomi on ollut vastaavanlaisessa tilanteessa useita kertoja.
Sailas muistuttaa, että rakennemuutokset kuuluvat kiinteällä tavalla kehittyviin talouksiin. Kehityksen seurauksena sekä tuottavuus että jalostusarvo kasvavat.
Nokian romahduksen jälkeen Suomessa ei ole kuitenkaan keksitty uusia korkeatasoisia massatuotteita. Sellaisia, joista olisi saatu merkittävästi lisää vientituloja.
Perinteisten teollisuustuotteiden menekkiä on hidastanut Suomen liian korkea kustannustaso. Sen seurauksena suomalaiset yritykset ovat menettäneet asiakkaitaan ulkomaisille kilpailijoille.
Tämän kehityksen seurauksena Suomi on vuodesta 2009 lähtien elänyt yli varojensa.
On helppoa sanoa, että vienti pitää saada vetämään. Paljon vaikeampi kysymys on, miten se toteutetaan käytännössä.
Hallitus on etsinyt pääministerin johdolla keinoja Suomen talousahdingon korjaamiseksi. Yksi keskeisistä tavoitteista on ollut yhteiskuntasopimuksen toteuttaminen.
Matkan varrella yhteiskuntasopimus on muuttunut kilpailukykysopimukseksi.
Palkansaajaliitot neuvottelevat parhaillaan työnantajaliittojen kanssa sen sisällöstä. Neuvottelujen takarajaksi on asetettu toukokuun loppu.
On helppoa sanoa, että vienti pitää saada vetämään. Paljon vaikeampi kysymys on, miten se toteutetaan käytännössä.
Vaikka tilannekuva on yhteiskunnallisilla päättäjillä ja talouselämällä lähes samanlainen, matkalla näyttää yhä olevan yllättäviä mutkia.
Yrittäjät ovat tuohtuneet järjestäytymättömien työpaikkojen luottamusmiespakosta.
Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto (sd.) varoittelee puolestaan hallitusta kasaamasta uusia kiviä sopimuksen tielle.
Aalto on harmistunut myös neuvottelujen etenemisestä. Hän epäilee, että työnantajapuoli vitkuttelee tarkoituksella soveltamisneuvotteluja.
Kilpailukykyneuvotteluissa onnistuminen on tärkeää hallitukselle. Sitä se olisi myös työmarkkinaosapuolille.
Suurimpia voittajia olisivat kuitenkin kansalaiset ja erityisesti työttömät.
Työmarkkinajärjestöt ovat arvioineet, että kilpailukykysopimus tuo toteutuessaan 45 000 uutta työpaikkaa.
Valtionvarainministeriön arvio on hieman maltillisempi. Sen arvio on 35 000 työpaikkaa.
Näiden lukujen valossa olisi erittäin tärkeää, että työntekijä- ja työnantajaliitot löytävät sovun kilpailukykysopimuksesta.
Pienistä yksityiskohdista voi olla erimielisyyttä, mutta niiden takia ei kannata kaataa koko sopimusta.
Sen hinta voisi olla talousongelmissa painivalle Suomelle liian kova.