Ruokaa pitää olla varaa tuottaa ja ostaa
Opposition tekemässä välikysymyksessä kannettiin huolta tavallisista suomalaisista. Siihen joukkoon kuuluvat myös suomalaisen ruuan tuottajat, suomalaiset viljelijät.
Valtiovarainministeriön julkaisemassa meno- ja rakennekartoituksessa otettiin jälleen kerran esille maataloustukien leikkaukset ja myös niiden kohdentaminen.
Jokainen suomalaiseen maatalouteen sekä kansalliseen ja EU:n maatalouspolitiikkaan perehtynyt tietää, että hyvin harvassa ministeriössä on ymmärrystä tästä kokonaisuudesta.
Meistä kansanedustajista puhumattakaan. Tosin tuskin meistä monikaan on aiheeseen syvällisemmin perehtynyt, vaikka syyllisiä osataankin osoitella.
Maatalous ja maataloudelle maksettavat tuet ovatkin useammin politiikan tekemisen väline kuin politiikan tekemisen kohde.
Ja tällöin sivuun jäävät niin viljelijän kuin maatalouden asema osana elintarvikeketjua, huoltovarmuutta ja kokonaisturvallisuutta.
Maataloutta käytettiin viime kaudella nyt hallituksessa olevien puolueiden taholta lähinnä välineenä oman kannatuksen nostamiseksi. Siihen se sitten valtaosin on jäänytkin.
On myös täysin selvää, että jatkossa maa- ja metsätalousministerin salkku tulee olla joko päähallituspuolueella tai toiseksi suurimmalla puolueella.
Sillä tavoin on edes jonkinlaista painetta hallituksen sisällä saada maaseudulle ja sen elinkeinoille tärkeitä asioita menemään eteenpäin.
Suomalaisen maatalouden kannattavuus on koko EU:n heikoin eikä tuotantokustannusten rajuun nousuun ole reagoitu riittävän voimakkaasti.
Normaalissa markkinataloudessa tuotantokustannukset siirtyvät tuotteiden hintoihin. Maataloudessa näin ei ole tapahtunut vuosikymmeniin, ei Suomessa eikä käytännössä yhdessäkään maailman maassa.
Elintarvikkeiden hinta määräytyy täysin kaupan toimesta – se asettaa itselleen tuottotavoitteen ja kaikki muut elintarvikeketjussa joutuvat maksamaan tuon tuoton.
Kaupan voitot tulevat valtaosin kuluttajien ja maatalousyrittäjien taskuista. Ei ihme, että Suomessa kauppa tekee maailman parasta tulosta.
Nyt Suomessa entistä useammalla tilalla ruokaa ei ole varaa tuottaa ja entistä useammassa kodissa joudutaan miettimään, mihin rahat riittävät – ruokaan, lääkkeisiin, vuokraan, sähköön, polttoaineisiin, vakuutuksiin, vaatteisiin vai sairaalamaksuihin.
Kaikki ei toki ole hallituksen syytä, mutta vastuusta se ei voi itseään puhua ulos. Jo pelkästään kaiken sen tyhjän puhumisen jälkeen maataloudesta, jota kuultiin viime vaalikaudella ja vielä tämänkin alussa.
Entistä useamman kodin taloudellisista vaikeuksista voidaan sen sijaan tätä hallitusta syyttää, kasvava köyhyys erityisesti lapsiperheissä on pitkälti hallituksen päätösten seurausta.