Perkelöitymispisteessä

Pahoittelut heti alkuunsa kielenkäytöstä. Joskus vaan on niitä päiviä, itse asiassa aika usein.

Tänä vuonna olisi tullut täyteen 24 vuotta MTK-Etelä-Savon palveluksessa. Viimeinen työpäivä ennen neljän vuoden toimivapaata on maanantaina 5.6. Uusi toiminnanjohtaja tuo varmasti paljon uutta ja raikasta, kuten aina uudet ihmiset uusissa tehtävissä.

MTK:n tehtävä oli varsin ongelmakeskeistä, mutta sisälsi paljon myös positiivista yhteistä maakunnallista kehittämis- ja edistämistyötä. Näin lyhyellä kokemuksella eduskuntatyöstä on paha mennä sanomaan, mitä tämä tulee olemaan. Joka tapauksessa asioiden kirjo on jo nyt paljon laajempi, mutta paljon on joukossa ennestään tuttuja teemoja.

Mutta tuohon otsikkoon. Perkelöitymispisteen tunnistamisen opetti eräs MTK:n luottamushenkilö. Se on se hetki, kun ongelmat eskaloituvat pisteeseen, jossa suusta tuleva sanavarasto kapenee perisuomalaisiin voimailmaisuihin. Sopii moneen työhön ja tilanteeseen.

Toinen pitkän edunvalvontauran myötä kehittynyt henkilökohtainen ominaisuus on aavistusvitutus. Se on tila, joka syntyy, kun huomaat jonkin asian alkavan kehittyvän väärään suuntaan.

Tähän ominaisuuteen liittyy myös riski niin sanotusta aavistusharhasta, eli joskus aavistusvitutus osuu kohdalleen, joskus se paljastuu perusteettomaksi. Edunvalvonnassa on kuitenkin parempi olla hieman vainoharhainen kuin hyväuskoinen.

Nyt on jo selvää, että molemmat edellä mainitut tunnetilat jatkuvat myös eduskuntatyössä. Merkittävä osa niistä näyttää liittyvän Euroopan unioniin ja erityisesti komissioon. Suomen sisäpolitiikan osalta tilanne on vielä auki, mutta aavistuksia on jo olemassa.

Perkelöitymispisteiden esiintymisessä on havaittavissa selkeitä piikkejä aina, kun komissio päättää puuttua johonkin maahan tai metsään liittyvään asiaan. Eikä EU-parlamenttikaan helpota tilannetta, puhumattakaan joistakin kotimaisista toimijoista.

Lähes joka päivä saamme kuulla, miten luonnon monimuotoisuus on heikentynyt. Samaan aikaan Euroopan unioni tekee kaikkensa, jotta luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisessä roolissa olevan naudan laiduntaminen ja ylipäätään olemassaolo tehdään mahdollisimman vaikeaksi.

Tämän hetken tulkinta EU:n kylmäverisillä viranomaisilla on, että nauta ei kuulu metsälaitumelle tai edes kaikille tavallisillekaan laitumille vuosituhannen epäonnistuneimman EU-asetuksen tittelistä kisaavan metsäkatoasetuksen takia.

Nykyinen komissio on myös muuttanut selkeästi aiempaa toimintatapaansa. Aiemmin komissio antoi jäsenmaille direktiivejä, joissa oli merkittävästi maakohtaista tulkinnanvaraa. Nyt komissio on kylmän laskelmoivasti hakemassa lisää valtaa suoltamalla erilaisia asetuksia ja delegoituja säädöksiä, joissa jäsenmaiden liikkumavara on merkittävästi pienempi, lähes olematon.

Alan olla Timo Soinin vanhan sanonnan kanssa samaa mieltä ainakin tässä kohtaa: missä EU, siellä ongelma. Komission tapa toimia murentaa sen hyväksyttävyyttä jäsenmaissa kovaa vauhtia, mutta sitä ei ilmeisesti Brysselin ikkunattomissa toimistoissa huomata.

Metsäkatoa enemmän on syytä olla huolissaan EU-koneistossa leviävästä maaseutukadosta. Sen jäljissä ei ruoho kasva eikä nauta märehdi.