Lapset muistuttavat pelkällä olemassaolollaan, mikä elämässä on tärkeintä, sanoo Hilkka Kemppi

Äitienpäivä

Ei se totisesti mikään vanhemmuuden juhlahetki ollut. Kansanedustaja Hilkka Kempin (kesk.) lapset olivat sairastaneet ensin influenssan ja heti perään noroviruksen.

Lopulta taudit tarttuivat myös vanhempiin. Sängynpohjalta Kemppi saattoi vain todeta, että juuri nyt pitäisi olla eduskunnassa tärkeissä joulukuun budjettiäänestyksissä.

Mutta ei hän sinne tietenkään voinut mennä muita tartuttamaan. 

Kaikki eivät kuitenkaan ajatelleet niin. Kemppi sai äänestäjältä viestin, jossa pidettiin järkyttävänä sitä, ettei kansanedustaja tee töitään kunnolla.

– Silloin en voinut välttyä siltä, että tuntui pahalta. Koin huonoa omaatuntoa, vaikka samaan aikaan tiesin, että oikeasti olin toiminut vastuullisesti, kun jäin kipeänä töistä pois, Kemppi huokaa Suomenmaan haastattelussa.

Jokainen pikkulapsiarkea läheltä nähnyt tietää, millaista tasapainoilua ja kaaoksen sietämistä kuuluisat ruuhkavuodet välillä vaativat.

Mutta millaista on olla yhtä aikaa pienten lasten vanhempi ja valtakunnantason poliitikko? Kansanedustajan työ kun on tunnetusti kiireistä, julkista, paineista sekä ilta- ja viikonloppupainotteista.

Eihän se aina helppoa ole, Kemppi myöntää. 

– En silti vaihtaisi päivääkään pois, hän lisää perään.

Hänellä on puolisonsa kanssa noin 5- ja 2-vuotiaat lapset. Perhe asuu Asikkalassa Päijät-Hämeessä. Kemppi kulkee päivittäin töissä Helsingissä. Matkoihin kuluu pari tuntia suuntaansa.

– Olemme kokeilleet myös muita asumisjärjestelyitä, mutta tämä sopii meille parhaiten, Kemppi summaa.

Hän kokee olevansa etuoikeutettu, että voi nähdä lapsiaan lähes joka päivä aamuisin ja iltaisin. Parina päivänä viikossa hän jopa ehtii hakea lapset päiväkodista. 

Eduskunnassa on paljon kansanedustajia, jotka joutuvat olemaan perheestään erossa kaikki arkipäivät, kun koti sijaitsee kaukana Helsingistä.

– Elämä on jatkuvaa valintaa, Kemppi sanoo.

Kansanedustajan työtä voisi tehdä aamusta myöhäiseen yöhön. Aina riittää asioita, joihin voisi perehtyä vielä lisää.

Pienten lasten vanhempana mieleen tulee helposti riittämättömyyden tunne. Samoin tunne siitä, että on aina väärässä paikassa.

Pitkissä kokouksissa istuessa tuntuu, että pitäisi olla kotona. Ja kotona lapsia hoitaessa siltä, että pitäisi olla eduskunnassa.

Valintaa joutuu Kempin mukaan tekemään koko ajan siitä, miten mihinkin tilanteeseen suhtautuu.

Hän kertoo muistelleensa usein partiosta oppimaansa termiä selektiivinen tunnollisuus. Sen ydinajatus on se, ettei kaikkea voi tehdä yhtä aikaa samalla intensiteetillä.

– Minun pitää joka päivä valita, että olen aina täysillä siellä, missä milloinkin olen, enkä mieti muuta. Se ei auta ketään, jos pohdin koko ajan, että nyt olen huono äiti ja nyt huono kansanedustaja.

Kemppi kokee kuitenkin, että kansanedustajan vanhemmuuteen on suhtauduttu pääsääntöisesti hyvin myönteisesti.

Hän esimerkiksi odotti toista lastaan pyrkiessään jatkokaudelle keskustan varapuheenjohtajana kaksi vuotta sitten. Etukäteen Kemppiä jännitti, miten keskustaväki asiaan suhtautuisi.

Palaute oli kuitenkin kannustavaa ja ymmärtäväistä. Hän sai varapuheenjohtajakisassa kovimman äänisaaliin.

– Ihmisten asenteet ovat muuttuneet. Lapset nähdään lahjana, joiden aika on silloin kun niiden aika on.

Tekemistä asenteissa on silti edelleen. Erityisesti perheystävällisyyttä kaivattaisiin Kempin mielestä lisää työelämään.

Hänen mukaansa perheiden huomiointi on lakaistu työpaikoilla yllättävänkin hyvin piiloon, vaikka korkeimmissakin johtotehtävissä työskentelee jatkuvasti lukemattomia äitejä ja isiä, joille korvatulehduskierteet ja muut venymistä vaativat kiperät pulmat ovat jokapäiväisiä.

– Tarvitsisimme kunnianhimoisia esityksiä siitä, miten perhearkea ja työelämää voitaisiin paremmin yhteensovittaa. Ylipäätään tarvitsisimme hyväksyvää suhtautumista siihen, että on hienoa, jos ihmiset saavat lapsia, vaikka sillä olisi vaikutuksensa myös työelämään, Kemppi sanoo.

Edelleen pienten lasten vanhempana saattaa törmätä myös siihen, että äiteihin suhtaudutaan eri tavoin kuin isiin.

Naiskansanedustajille päivitellään, että miten jaksat tällaista rumbaa, kun sinulla on lapsetkin. Miehiltä sitä samaa ei tivata.

Naiskansanedustajille tulee myös kommenttia, että eikö sinun pitäisi olla nyt kotona lasten luona eikä keikkumassa eduskunnan valokeilassa.

Kemppi kuitenkin tähdentää, ettei asetelma usein tee oikeutta myöskään miespuolisille kansanedustajille.

Naisten kohdalla perheen olemassaolo huomioidaan usein automaattisesti. Miesten kohdalla niin ei tehdä, vaikka he olisivat pienten lasten isiä.

– Usein unohdetaan, että isyyteen liittyy omat vaikeat tilanteensa. Kyllä isätkin haluaisivat olla nukuttamassa kotona lapsiaan, mutta sitä ei välttämättä heiltä hyväksytä samalla tavalla kuin naisilta.

Mutta ei vanhemmuus pelkkä kuorma ole kansanedustajan työlle, Kemppi korostaa.

Iloita voi pelkästään siitä, että arjen saa sujumaan. Kemppi jakaa vuolaita kiitoksiaan ennen kaikkea puolisolleen.

– Hän joustaa todella paljon, vaikka tekee samaan aikaan myös omaa uraansa, Kemppi huomauttaa.

Tärkeässä roolissa arjessa ovat myös isovanhemmat.

Lapset tuovat Kempin mukaan elämään paljon myös merkitystä, jota on vaikea sanoittaa. 

Poliitikkona joutuu jatkuvasti ratkomaan valtavan isoja ja vaikeita asioita kuten työttömyyskriisiä, velkaantumista tai turvallisuuspolitiikan murrosta.

Kaiken synkkyys voi helposti nielaista ihmisen syövereihinsä. Kemppi kokee, että vanhemmuus on tuonut asiohin perspektiiviä. 

Lapset muistuttavat pelkällä olemassaolollaan, mikä elämässä lopulta on tärkeintä. Se pieni elämä kotona läheisten luona.

– Joskus tuntuu ihan uskomattomalta, kun menen väsyneenä töistä kotiin ja saan vain katsoa kaksivuotiasta kuopusta silmiin. Hän ei vielä mieti maailman murheita. Se hetki antaa tosi paljon voimaa ja uskoa tulevaisuuteen.

Äitienpäivää vietetään Suomessa tänään sunnuntaina 10. toukokuuta.