Yläkoululaiset eivät osaa kunnolla lukea, ja se huolestuttaa kirjailija Minna Rytisaloa: "Meillä on tulevaisuudessa kansalaisia, jotka ovat täysin johdatettavissa"
Kuusamon lukion käytävillä on hiljaista. Meneillään on koeviikko, ja äidinkielen opettaja Minna Rytisalo hipsii villasukat jalassa vastaan.
– Haluatteko kahvia, Rytisalo kysyy ensimmäisenä ja hymyilee.
Äkkiseltään ei arvaisi, että siinä seisoo yksi viime syksyn kiinnostavimmista kaunokirjallisuustapauksista.
Rytisalon esikoisteos Lempi oli arvostelumenestys. Kirja oli ehdolla sekä Runeberg-palkinnon saajaksi että Helsingin Sanomien vuoden esikoisromaaniksi.
– Kyllähän se Lempin menestys yllätti, mutta jalat maassa olen täällä koulumaailmassa saanut olla, Rytisalo sanoo.
Tylsää. Niin kuulee oppilaiden usein koulussa huokailevan. Myös Rytisaloa pitkästytti valvoa ylioppilaskirjoituksia keväällä 2015.
Kuului vain kynien rahinaa, kun abiturientit ahersivat kokeidensa kimpussa. Välillä joku siirsi penkkiä tai niiskautti, sitten rahina taas jatkui.
Opettajan täytyy siinä tilanteessa jaksaa pitää silmänsä tarkkana. Mielessä voi kuitenkin ajatella mitä tahansa. Rytisalo alkoi suunnitella aikansa kuluksi romaania.
– Olin jo parikymmentä vuotta ajatellut, että joskus haluan kirjoittaa kirjan, mutta aina päädyin siihen, että ne muut kyllä, sellaiset taiteellisemmat ihmiset, eivät tällaiset virkahenkilöt kuten minä.
– Siellä kirjoituksissa kuitenkin päätin, että nyt tai ei koskaan.
Kun ylioppilaskirjoitusrumba tarkistuksineen oli ohi, Rytisalo ryhtyi tuumasta toimeen. Tekstiä syntyi nopeasti, ja jo joulukuussa hän lähetti versionsa kustantajalle. Meni kaksi päivää, ja Gummerukselta soitettiin.
Kirja ilmestyi poikkeuksellisen nopealla aikataululla kesällä 2016.
– Itselleni koko projektissa tärkeintä on ollut se mahtava ja käsittämätön flow-tila, joka minulla oli päällä silloin, kun kirjoitin. En ollut osannut kuvitellakaan, että kirjan kirjoittaminen voi olla niin mukavaa.
Rytisalo on kotoisin Lapista, pienestä Sodankylän Kelujärven kylästä.
Isällä ja äidillä oli maatila, lapsuuskodissa asui myös pikkusisko.
– Kirjastoauto kävi aina silloin tällöin, ja luin varmaan kaikki sen kirjat, Rytisalo nauraa.
Vieressä olevan mummilan rannassa oli sauna. Rytisalo ymmärsi jo pienenä, että siihen liittyi jotain erityistä. Hänen mummonsa kertoi usein Lapin sodan evakkoreissusta, kipeästä lähdöstä ja vielä kipeämmästä paluusta. Saunamökki oli ainoa rakennus, joka oli palatessa pystyssä. Muut oli tuhottu.
Kelujärvi ja sota ovat keskeisessä roolissa myös Lempissä. Kylän nimi on muutettu, mutta tapahtumat sijoittuvat sinne. Sota rikkoo arjen onnen, miehet viedään rintamalle, naiset ja lapset Ruotsiin. Traagiset poikkeusolot särkevät ihmisiä.
Teos antaa äänensä myös suomalaisessa kaunokirjallisuudessa varsin vähän käsitellylle aiheelle, saksalaisten sotilaiden matkaan lähteneille suomalaisnaisille.
Sota-aika ja sen muisteleminen määrittävät, miten käsitämme suomalaisuuden.
Minna Rytisalo
Miksi juuri sota-aika, on pakko kysyä.
Teemaa eivät ole välttäneet monet muutkaan Rytisalon sukupolven kirjailijat Tommi Kinnusesta Katja Kettuun.
Rytisalo myöntää, että hänen sukupolvellaan on jonkinlainen tarve aiheen purkamiseen. Sota-aikaa he eivät ole kokeneet, mutta lapsuudessa se oli silti tiiviisti läsnä.
– Me olemme niitä sotilaiden lastenlapsia. Pappani ei sodasta puhunut, mutta mummoni sitäkin enemmän. Sota tuli lähelle, kun joka päivä näki pihassa sen saunan, joka oli aikanaan odottanut evakosta palaajia. Mummon tarinoita kuunnellessa saatoin myös kuvitella, millaista oli olla yksin lasten kanssa pimeässä tuvassa ja pelätä desantteja ja partisaaneja.
Rytisalon mielestä sota-aikaa voi pitää eräänlaisena kansallisena traumana.
– Sota-aika ja sen muisteleminen määrittävät, miten käsitämme suomalaisuuden, hän tiivistää.
Pulpetit ovat riveissään Rytisalon luokkahuoneessa. Perinteisiä liitutauluja ei täällä enää näe, niin kuin ei juuri missään nykyisin.
Rytisalo asettuu kuvattavaksi. Minna Canthin kuva katselee menoa seinältä.
– Olen ennen kaikkea äidinkielen opettaja. Identifioidun voimakkaasti tähän ammattiin, Rytisalo sanoo.
Hän puhuu useita kertoja ”rakkaista ja ihanista” oppilaistaan. Kuusamon kokoisessa lukiossa jokainen opiskelija on opettajalleen tuttu.
Vapaaksi kirjailijaksi Rytisalolla ei ole tarkoitusta heittäytyä. Ensi syksynä hän jää kuitenkin vuodeksi virkavapaalle työstääkseen seuraavaa romaaniaan.
– Tuntui vaikealta sanoa oppilaille, että olen ensi vuoden pois, hän huokaisee.
Jos tehtäväksi annetaan esimerkiksi mielipiteen kirjoittaminen aiheesta kouluruoka, niin jotkut menevät ensimmäisenä Googlen sivuille ja kirjoittavat sinne ”mielipide kouluruoka”.
Minna Rytisalo
Julkisuudessa on viime vuosina puhuttu paljon etenkin poikien vähäisestä lukemisesta.
Ongelma on tuttu myös Rytisalolle. Tosin hänen mielestään ongelmaa ei voi rajata vain poikiin. Myös tytöt lukevat nykyisin todella vähän.
Huolestuttavaa se on etenkin tasavertaisuuden näkökulmasta. Lukevien ja ei-lukevien välinen kuilu levenee koko ajan.
– Lukiossakin erot näkyvät, mutta yläkoulun puolella jotkut hädin tuskin osaavat edes lukea.
Ongelmat tulevat Rytisalon mukaan vastaan oppilaiden kirjoittamissa teksteissä. Jos ei lue, ei osaa myöskään kirjoittaa. Erityisen hankalia ovat pitkät tekstit, jotka vaativat keskittymistä ja ajattelua.
Haasteita aiheuttaa myös omien näkemysten perusteleminen.
– Jos tehtäväksi annetaan esimerkiksi mielipiteen kirjoittaminen aiheesta kouluruoka, niin jotkut menevät ensimmäisenä Googlen sivuille ja kirjoittavat sinne ”mielipide kouluruoka”. Omaehtoinen pohdinta ja argumentointi on vaikeaa.
Oppilaiden taidot ovat Rytisalon mukaan heikentyneet hänen viidentoista vuoden mittaisen uransa aikana.
Samassa ajassa yhä useampi nuori on myös herännyt pohtimaan, voisiko äidinkieleksi vaihtaa englannin.
Se on kieli, jolla nuoret pääosin kommunikoivat internetissä ja pelimaailmassa.
– Sellainen on todella surullista kuultavaa. Äidinkieli on kuitenkin ainutlaatuinen ja oma, ajattelun, kulttuurin ja identiteetin kieli, Rytisalo sanoo.
Vähäisen lukemisen vuoksi oppilailla on myös yhä useammin vaikeuksia erottaa, mikä on faktaa ja mikä ei. Sitä Rytisalo pitää pelottavana kehityksenä.
– Minua huolestuttaa, että meillä on tulevaisuudessa sellaisia aikuisia ja kansalaisia, jotka ovat täysin johdatettavissa. Tieto on aina valtaa. Jos ihmiset vain kulkevat lauman mukana ja kieltäytyvät ottamasta tietoa vastaan, ovat he helposti valheiden ja propagandan vietävissä.
Aiheesta on puhuttu paljon. Rytisalon mukaan siihen pitäisi tarttua hanakammin konkreettisella tasolla, esimerkiksi kouluissa.
Niin paljon jo tehdäänkin. Rytisalo sanoo käyttävänsä runsaasti aikaa siihen, että oppilaat huomaisivat, millaista mielikuvaa kirjoittaja haluaa tekstillään vahvistaa.
– Vaikka eivät valemediat olleet lukioikäisille enää mikään uutinen, ne ovat tuttuja netistä. Silti faktan ja mielipiteen erottamiseen täytyy kiinnittää paljon huomiota.
Huolestuneena Rytisalo on seurannut myös ylioppilaskirjoitusten kehittämistä sähköiseen ja monimediaiseen suuntaan. Esimerkiksi äidinkielen kohdalla puhutaan paljon audiovisuaalisista teksteistä.
– Jos jo peruslukeminen tuottaa monelle vaikeuksia, ei se ole suunta, johon nyt olisi järkevää kulkea, Rytisalo sanoo tiukasti.
Hän korostasi mieluummin erilaisten perinteisten tekstien ymmärrystä. Tärkeää olisi kannustaa oppilaita seuraamaan uutiskenttää laajemmin, ei vain sosiaalisen median kautta.
Vastuuta Rytisalo sysää myös vanhemmille. Laitteet, pelit ja videot voisi välillä jättää jäähylle ja lukea lapselle enemmän.
– Lapselle lukemista ei saa lopettaa silloinkaan, kun lapsi oppii itse lukemaan. Se on valtavan tärkeää paitsi kielen ja ajattelun kehittymisen, niin myös läheisyyden kannalta.
Lukemista Rytisalo suosittelee myös aikuisille. Itse hän lukee noin 80–100 kirjaa vuodessa.
Moni muukin lukisi mielellään, mutta ainainen ajanpuute ei anna mahdollisuuksia. Missä välissä Rytisalo sitten ehtii, hänellä kun on lapsikin?
– Luen joka välissä, missä vain ehdin. En ole kovin perillä siitä, mitä televisiossa tapahtuu, sillä käytän katseluajan lukemiseen. Ne ovat valintoja.
Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 21.4. Voit tilata lehden täältä .