Yhdysvaltojen piti katsoa kohti Itä-Aasiaa, mutta huomio harhailee nyt konfliktista toiseen

Yhdysvallat on pyrkinyt siirtämään ulkopoliittista painopistettään kohti Itä-Aasiaa jo Barack Obaman presidenttikausista lähtien. Washingtonin huomio vaikuttaa kuitenkin yhä harhailevan. Venäjän Ukrainassa käymä hyökkäyssota ja jännitteet Lähi-idässä ovat vetäneet suurvallan huomiota pois alueelta.

Ulkopoliittisen instituutin Yhdysvaltojen politiikan ja vallan tutkimuskeskuksen johtava tutkija Ville Sinkkonen muistuttaa Yhdysvaltojen olevan globaali suurvalta, jolla on intressejä kaikissa keskeisissä kansainvälisen politiikan teattereissa. Siksi maailmantapahtumat tuppaavat vetämään sitä suuntaan jos toiseen.

– Ei ole yllättävää, että asiat eivät mene kansainvälisessä politiikassa ihan samalla tavalla kuin jossain abstraktissa pelikirjassa, hän sanoo.

Yhdysvaltain ulkopoliittisessa kehityssuunnassa kohti indopasifista aluetta on kyse pitkän aikavälin hankkeesta, joka ylittää yksittäiset presidenttikaudet.

Taustalla vaikuttaa se, että kansainvälisen politiikan valtarakenteissa Yhdysvaltojen keskeisimpänä pitkän aikavälin haasteena nähdään Kiina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Yhdysvalloilla ei olisi enää mitään roolia muualla.

– Vaikka olisi tarkoitus fokusoida enemmän ja enemmän indopasifiselle alueelle, se ei tarkoita sitä, että Yhdysvallat voisi vähät välittää muista maailmanpolitiikan areenoista, Sinkkonen kertoo.

Hänen mukaansa painopisteen asteittaista muutosta pitää tarkastella ennemminkin tasapainoiluna kuin suoranaisena siirtymänä. Kansainvälisessä politiikassa tapahtuu jatkuvasti asioita, joihin globaali suurvalta reagoi. Se vie huomiota pidemmän aikavälin tähtäimistä.

Toisaalta esimerkiksi Kiinan ja Taiwanin suhteiden jännittyminen tai turvallisuustilanteen merkittävä heikkeneminen indopasifisella alueella voisivat nopeuttaa Yhdysvaltain ulkopolitiikan siirtymää.

Yksi Yhdysvaltojen suurista eduista suhteessa sen keskeisiin haastajiin Kiinaan ja Venäjään on sen kattava maailmanlaajuinen liittolaisverkosto. Presidentti Donald Trumpin mielestä Yhdysvallat ei ole kuitenkaan saanut liittolaissuhteistaan läheskään sellaista etua kuin perinteisesti Yhdysvalloissa on ajateltu. Pyrkimys saada Eurooppa tekemään enemmän oman puolustuksensa eteen on osa ulkopolitiikan painopisteen asteittaista siirtymää.

– Euroopassa kannattaa pitää mielessä, että näin Yhdysvallat tällä hetkellä tarkastelee maailmaa, Sinkkonen sanoo.

Sinkkonen kuvailee Trumpin tapaa hoitaa ulkopolitiikkaa lyhytjänteiseksi ja transaktioperustaiseksi. Hän sanoo Trumpin kyllästyvän pitkiin diplomaattisiin prosesseihin. Tämä nähtiin Trumpin ensimmäisellä kaudella esimerkiksi Pohjois-Korean ydinaseneuvotteluissa ja nyt toisen kauden alussa Ukrainan sodan päättämiseen tähdänneissä neuvotteluissa.

– Mennään täysillä eteenpäin, yritetään ratkaista asiaa nopeasti ja ehkä menetetään kiinnostus, kun asiat eivät ratkeakaan niin nopeasti.

Trumpin impulsiivinen ja tempoileva tyyli on viime aikoina leimannut Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa, mutta taustalla vaikuttavat silti pidemmän aikavälin strategiset kehityssuunnat. Yhdysvaltojen viime viikkojen vahva keskittyminen Lähi-itään ei tarkoita, että se jatkaa samoin seuraavat kolme vuotta.

Iranin ydinasekyvykkyyksien heikentäminen voi mahdollistaa Yhdysvaltain keskittymisen enemmän indopasifiselle alueelle. Vasta tulevina kuukausina selvinnee, kuinka onnistunut Yhdysvaltojen operaatio Iranissa oli.

Yhdysvaltain hallinnosta puuttuu yhteinen näkemys ulkopolitiikan suunnasta. Sinkkosen mukaan äänessä ovat niin sotilaalliseen voimankäyttöön kannustavat haukat, Aasiaan painottuvat näkemykset kuin eristäytymispolitiikkaakin kannattavat tahot.

Useat keskeisessä asemassa olevat tukevat kuitenkin linjaa, jonka mukaan painopisteen siirtymisen Indopasifiselle alueelle tulisi olla Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtoajatus.

Yhteisen suunnan puuttuminen on tullut esiin esimerkiksi keskustelussa Yhdysvaltain roolista Iranin ja Israelin välisessä konfliktissa. Toisaalta myös yhteisymmärryksen alueita löytyy. Yhdysvaltojen iskua Iranin ydinlaitoksiin arvosteltiin sekä laitaoikeistosta että laitavasemmistosta.

Trumpilaisessa Maga-liikkeessä (Make America Great Again) on ajateltu, että sotilaallinen toiminta Lähi-idässä vie huomiota pois Yhdysvaltojen sisäisistä turvallisuuskysymyksistä.

– Niin sanotut isolationistit sekä oikealta että vasemmalta näkevät asiat etenkin Lähi-itään kohdistuvien sotilaallisten toimien osalta yllättävänkin samalla tavalla, Sinkkonen sanoo.

Sinkkosen mukaan yhteinen näkemys ulkopolitiikan suurstrategiasta on Yhdysvalloissa murentunut Obaman toiselta kaudelta lähtien. Toisen maailmansodan jälkeen vallinnut ulkopoliittinen konsensus on ollut jo vuosikymmenen ajan murroksessa.

Enää ei ole yhteistä käsitystä siitä, edistävätkö esimerkiksi vapaa kauppa tai kansainväliset instituutiot Yhdysvaltojen etuja.

– Nyt käydään kamppailua siitä, miltä Yhdysvaltojen rooli globaalisti tulevaisuudessa näyttää. Kamppailu uudesta suunnasta läikkyy ulkopoliittisen eliitin sisällä ja myös molempien puolueiden sisäpiirissä.