Yhdysvaltain presidentinvaalituloksen ennustaminen on kuin hihasta ravistaisi
Kolikonheittoa, arpapeliä, fifty-fifty, ennennäkemättömän tiukka. Tämäntapaisia arvioita presidentinvalinnan tuloksesta esitetään viikkoa ennen Yhdysvaltain vaaleja.
Kamala Harrisin ja Donald Trumpin välinen kannatustilanne on käytännössä tasan, ja tulos saattaa heilahtaa kumpaan suuntaan tahansa.
Valtakunnallisesti Harrisilla on ollut mielipidemittausten FiveThirtyEight-sivuston yhteenvedoissa parin prosenttiyksikön johto, mutta se ei välttämättä tarkoita, että Harris todellisuudessa johtaisi kisaa.
Harris on ollut niskan päällä kesästä asti, mutta ero on hiuksenhieno, kutistunut ja virhemarginaalien piirissä. Osassa mittauksissa johto olisi sitä paitsi aivan viime aikoina kallistunut kirivaihteen päälle saaneen Trumpin eduksi.
Toisaalta eräissä mittauksissa Harris olisi edellä. New York Timesin ja CNN:n perjantaina julkistamissa mittauksissa ehdokkaiden valtakunnallinen kannatus olisi tasoissa.
Kyselyissä mitataan myös, miten myönteinen käsitys äänestäjillä on ehdokkaasta. Näissä tuloksissa mielikuva Harrisista on 538-sivuston yhteenvedossa myönteisempi kuin Trumpista.
Trumpista myönteinen näkemys on noin 43 prosentilla vastanneista, kun Harrisin vastaava luku on muutaman prosenttiyksikön korkeampi.
Yhdysvaltain vaalijärjestelmässä voi käydä kuten vuonna 2016: Hillary Clinton sai melkein kolme miljoonaa ääntä enemmän kuin Donald Trump, mutta ei tullut valituksi.
Trump voitti osavaltioiden valitsijoissa Clintonin, ja koska Yhdysvaltain järjestelmässä valitsijoiden määrä ratkaisee, presidentiksi nousi Trump.
Esimerkiksi väkirikkaalla Kalifornialla on 54 valitsijaa, kun piskuisella Vermontilla on kolme. Ehdokkaan on voittaakseen saatava taakseen vähintään 270 valitsijaa.
Osa osavaltioista on niin selvästi kallellaan joko demokraattien tai republikaanien suuntaan, että jo etukäteen tiedetään, kenelle valitsijat menevät.
On kuitenkin joukko osavaltioita, joissa kannatustilanne on täpärä ja voi vaihdella vaalista toiseen. Tästä syystä eräät osavaltiot ovat niin kutsuttuja vaa’ankieli- tai avainosavaltioita.
Näissä vaaleissa avainosavaltioita ovat Pennsylvania, Georgia, Pohjois-Carolina, Michigan, Arizona, Wisconsin ja Nevada. Käytännössä vaalit ratkeavat siis näissä osavaltioissa, ja siksi ehdokkaat ovat keskittäneet kampanjointiaan juuri näille alueille.
Koska avainosavaltioissa tulos voi heilahtaa kumpaan suuntaan tahansa, ollaan tilanteessa, jossa kolikonheitolla on kutakuinkin samat mahdollisuudet ennustaa oikea lopputulos kuin tutkimuslaitoksillakin.
Mielipidemittaajat kehittävät jatkuvasti menetelmiään, mutta niissä on silti puutteensa, huomauttaa Turun yliopiston tutkijatohtori Pekka Kolehmainen.
– Kaikissa mielipidemittauksissa on aina omat ongelmansa. On äänestäjäkuntia, joita on todella vaikea tavoittaa mielipidemittausten käyttämillä metodeilla. On ihmisiä, jotka eivät näy näissä tilastoissa.
Kolehmaisen mukaan etenkin nuoret äänestäjät ovat tutkimuslaitosten ennusteiden kannalta vaikeita. Heidän tavoittamisensa voi olla hankalaa, eikä siksi pystytä ennakoimaan kovin luotettavasti, kenen kannalle he tosiasiassa kallistuvat – jos ylipäätään äänestävät.
– Sukupuolten välillä on käynnissä selkeä jakautuminen, etenkin nuoremmassa polvessa. Nuoret miehet menevät oikealle, nuoret naiset vasemmalle. On muitakin yksittäisiä ryhmittymiä, kuten etnisiä ryhmiä, joista on vaikea sanoa, mihin suuntaan ne kallistuvat.
Kolehmaisen arvioissa on mahdollista, että vaalin tulos on aivan veitsenterällä, mutta toisaalta toinen ehdokas saattaa voittaa murskaavasti, jos kaikki heilahdukset kallistuvat samaan suuntaan.
Tilannetta voi sotkea joissain avainosavaltiossa myös kolmas ehdokas. Vihreiden Jill Stein saattaisi viedä ratkaisevasti ääniä nimenomaan Harrisilta. Siksi demokraatit ovat kampanjoineet korostamalla, että ääni Steinille on tosiasiassa ääni Trumpille.
Trump puolestaan on ilmoittanut pitävänsä kovasti Steinista. Tosin yhdessä uudessa mielipidemittauksessa Steinin arvioidaan vievän sittenkin ääniä Trumpilta noin yhden prosentin kannatuksellaan.